Neuraxis – Trilateral Progression
Death metallia voi lähestyä usealta kantilta sanoituksellisesti. Kanadalaisen Neuraxisin sanoituksia lukiessa järki sanoo, ettei vaikeaselkoisia, pohdiskelevia tekstejä voisi mitenkään esittää minkään musiikin mukana. Niissä ei ole lainkaan rytmiä, ne vain soljuvat paradoksaalisesti paperilla kuin viimeisen päälle mietitty, mutta silti tajunnanvirtaan luottava monologi: “The alliance of contrast, the drama of unification of the vastness. Hence materialism, atheism, is the maximation of ugliness.” Mutta niin vaan laulaja-sanoittaja Ian Campbell saa ajatuksensa muristua soiton lomaan, ettei ilman kansivihkosta kuunnellessa huomaa edes mitään erikoista olevan tapahtumassa.
Death metallia voi lähestyä usealta kantilta myös musiikillisesti. Cryptopsy aloitti 1990-luvulla ääriteknisten, mutta samalla ääribrutaalien death metal -julkaisujen sarjan, johon tällä vuosikymmenellä jatkoa ovat tarjonneet kaoottisella otteella Origin ja hallitummalta tavalla Necrophagist. Vuonna 1994 perustettu ja nyt neljänteen täyspitkään albumiin edennyt Neuraxis lukeutuu soittoteknisiä taitojaan auliisti brutaalilla tavalla esittäviin yhtyeisiin, vaikka – ja minusta Neuraxisin eduksi – yhtye etenee vahvan kappalemateriaalin ehdoin. Trilateral Progressionilla musiikin suunta on selkeästi eteenpäin.
Trilateral Progressionin ainoa esiinpistävä heikkous on sen eloton ulosanti. Yhtye soittaa atomikellon tarkkuudella, laulaja Ian Campbell murisee vahvasti, mutta huomaamatta, ja tuotanto on pitkälle siloteltua korvakarkkia. Kappalemateriaali on vahvaa, vaikka yhtään yksittäistä biisiä ei levyltä esiin nouse, yksittäisiä riffejä sen sijaan kyllä useitakin. Nopeiden dm-riffien vastapainoksi Neuraxis lisäilee joukkoon hitaampia, tuplakitaraharmonioita ja -melodioita. Tämä selkeästi lisää levyn kuunteluikää, sillä ainoastaan nopeana dm-junana Neuraxis olisi liian kasvoton.
Kaiken kaikkiaan levy antaa itsestään hyvin miellyttävän kuvan, mutta vahvuuksistaan huolimatta Neuraxis ei saa päätään nostettuaan niin, että se erottuisi riittävästi. Näen kuitenkin tämän ongelman olevan kuuntelijakohtaista, joten jos edellä mainitut tyylisuuntaviittaukset herättivät kiinnostuksen, Neuraxisin nimi kannattaa painaa mieleen.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-26
Arvostelija : Teemu Lampinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.