Tarmo – Tarmo

“Tarmo on perustettu ajatukselle yhdistää teatteria ja rockia”. Näin lukee saatekirjeessä, ja ideahan on mitä mainioin… Mutta hieman huonosti tuo kyllä välittyy tästä CD:stä, varsinkaan kun ei missään vaiheessa kuulla repliikkejä tai puhetta, niin kuin olin odottanut. Onneksi Tarmon musiikki toimii myös sellaisenaan, ilman muuta show:ta. Eihän Sielun Veljienkään pitänyt koskaan tehdä levyjä, koska valoja ei voinut tallentaa levylle.

Tarmon EP sisältää kolme varsin erilaista kappaletta, joista Trude1 on ehdottomasti paras. Biisissä yhdistellään mallikkaasti CMX-sukuista punkmättöä ja rauhallisempaa poppia. Seitsenhenkisen yhtyeen päävokalisti Jenni Niskanen tuo tähän hienoon esitykseen tuoreutta ja särmää. Kun taas Tarmon kaikki kolme laulajaa yhdistävät voimansa Lintuni on kuollut -kappale muistuttaa erehdyttävästi Ultra Brata. Ja kun melodiatkin ovat sen suuntaisia, on lopputulos paljonkin velkaa tuolle edesmenneelle orkesterille. Kolmosraita Elge on lähinnä rentoutusmusiikkia, ja oikein kaunista sellaista. Perusrokkisoittimien lisäksi mukana on myös klarinetti, joka antaa Tarmon musiikille persoonallisuutta.

Tarmon musiikista välittyy kuva kunnianhimoisesta, näkemyksellisestä ja osaavasta ryhmästä, joka tietää mitä haluaa. Sävellyksissä voisi kuitenkin olla enemmän omaperäisyyttä, ja jos halutaan tuoda teatteripuolta esiin äänitteissäkin, pitää sen kuulua muutenkin kuin vain laulettuina tarinoina.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-02-24
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.