Ava Inferi – Burdens

Ava Inferin perusti norjalainen, Portugaliin asettautunut kitaristi ja säveltäjä Rune Eriksen, joka kokosi muutama vuosi sitten ympärilleen portugalilaisia muusikoita toteuttaakseen ideaa, joka oli muhinut hänen päässään jo yli kymmenen vuotta. Kokoonpanosta laulaja Carmen Simões on ollut Eriksenin kanssa aiemmin Aenima-nimisessä bändissä.

Ava Inferin musiikkia on hankala määritellä. Mielessä käyvät termit avantgarde-doom ja progressiivinen doom, mutta yhtä lailla termit voivat mielikuvineen johtaa harhaan, joten lisäkuvailu on tarpeen. Bändi soittaa hidastempoista musiikkia, jossa on kaksi elementtiä pääosassa ylitse muiden: raskaat kitarat ja sopraanolaulu. Ilmaisu on paikoin hyvin teatraalista, mutta silti ilmavaa. Jos Ava Inferiä pitäisi verrata johonkin bändiin, tulee lähimpänä mieleen The 3rd and the Mortal. Yhteistä näille bändeille on vaihtelevan sopraanolaulun ja moninaisten vaikutteiden lisäksi tapa luoda tunnelmia. Muutoin bändien tiet ovat erilaiset, sillä Ava Inferillä on selkeästi enemmän metalli- ja vähemmän folk-vaikutteita kuin The 3rd and the Mortalilla.

Laulajatar Carmen Simõesin vokaalit ovat omalaatuinen yhdistelmä klassista sopraanoa ja kokeellisempaa ilmaisua, johon kuuluu niin kuiskailua kuin kähinääkin. Laulutapa muuttuu suvereenisti kappaleesta toiseen. Laulu toimii Burdensilla kuin instrumenttina muiden joukossa, eikä se ole niin läpitunkevaa ja itsetarkoituksellisessa pääosassa kuin suurimmassa osassa länsimaista populaarimusiikkia. Tämä on ehkä paradoksaalisesti sanottu, sillä tottahan Carmenin tulkinta varastaa päähuomion levyllä, mutta tämä tarkoittaa vain sitä, että laulu antaa tilaa muille elementeille. Osasyy löytyy sävellyksistä, joita ei ole tehty kertosäepohjalta, vaan tunnelman välittämisen ehdoilla.

Albumin biisejä onkin helpointa luonnehtia tunnelmien kautta. Nimikkobiisi Ava Inferissä tunnelma on salaperäinen. Lyhyt pianokipale The Shrine on samaa jatkumoa ja samalla se luo siltaa seuraavaan. A Glimpse of Sanity on tunnelmaltaan ailahtelevan dramaattinen. Sen laulumelodia on paikoin niin vaativa, ettei Carmen aivan joka kerralla osu kohteeseen. Se ei kuitenkaan pahemmin ainakaan omaa ei-absoluuttista sävelkorvaani häiritse. The Wings of Emptiness on läpeensä melankolinen ja The Sinisters hypnoottinen. Vultos on hipahtavaa progea, jossa on jazzahtava ja yökerhomainen tunnelma ja jossa melodinen soolokitara ja Carmenin vähäeleinen legato-laulu vuorottelevat rankempien osuuksien kanssa. Levyn päättävä Fate of Mountains on kuin lohduton kotiinpaluu. Kuvauksista voinee päätellä, että levyn pohjavire on kautta linjan synkeän kaunis.

Burdens on hyvin valmis ensimmäinen albumi. Ei täydellinen, mutta ehdottoman kiinnostava. Kyllä tämän bändin tekemisiä pitää seurata jatkossakin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-25
Arvostelija : Pipsa Parkkinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.