Sacrificium – Escaping the Stupor

Death metal on siitä hankala laji arvostella, että sen kunnioittaminen tai edes jollakin asteella arvostaminen vaatii kunnianhimoa ja vankkaa kuuntelupohjaa. Sillä varsin helposti albumillisesta tätä tyylisuuntaa tulee puuroa, jossa kaikki kappaleet kuulostavat samalta. En ole ollut mikään hirveän fanaattinen kuuntelija moniin vuosiin, ehkä oikeastaan vuosikymmeneen, sillä oli aika, jolloin death metal ja sen kehitys tuntui pysähtyneen. Alalla ei ollut mitään uutta tarjottavaa.

En väitä, että saksalainen Sacrificiumkaan tarjoaisi mitään mullistavaa, mutta ihan kelvollisen paketin he näin vuosien jälkeen tarjoavat. Ensi kuuntelulta levy on yhtä ja samaa jööttiä koko kestonsa verran. Mutta onneksi jo kolmannella kuuntelulla tuo Bolt Throwerin ja Dismemberin sekasikiö alkaa aueta ja ennen kaikkea lämmetä. Hetkinen, tämähän kuulostaa varsin hyvältä albumilta, ja sävellyksissäkin on variaatiota, kunhan ne oppii poimimaan kaiken lumeen seasta. Te nyt tietysti vannoutuneina dödön ystävinä pystytte sanomaan asian heti ensimmäisten tahtien jälkeen.

Levyllä eniten kiinnitin huomiota melodiseen kitarointiin, josta myös nuo viitteet Ruotsin suuntaan kumpuavat. Jokaisessa kappaleessa on mukana erinomaisia riffejä, eikä silkalle kaahaamiselle anneta liikaa jalansijaa. Tämä on pelkästään hyvä asia, sillä sen verran tahdikkaasta tavarasta on kyse, että vauhtisokeus saattaa helposti yllättää kokeneenkin kuljettajan, siis kuulijan. Toinen pinnoja nostava asia on kappaleiden jäsentäminen, joka toimii erinomaisesti. Kuten vaikkapa avausraita Canvas ja Towards the Edge Of Degeneration, joista vieläpä jälkimmäinen tarjoaa erinomaista rumputulta.

Oikeastaan ainoa heikko kohta tällä levyllä on vokalisti Claudio Enzlerin laulutyyli. Vaikka se on tälle tyylille ominainen, niin jotenkin olisin toivonut siihen hieman variaatiota. Pelkkä miehekkään murinan ja vähemmän miehekkään kirkumisen yhdistelmä alkaa puuduttaa. Varsinkin kun sama toistuu jokaisessa kappaleessa. Vaikka kyseessä on perinteisempi tyyli, ei ole kovinkaan suuri rikos muuttaa laulutyyliä hieman ja lisätä siihen uusia nyansseja. Suurempi rikos on vetää vanhalla liitolla ainoastaan sen vuoksi, että puritistit niin vaativat.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-12
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.