Oracle Sun – Deep Inside

Torinon olympialaisissa olisi televisiosta suotu kuultavan saapasmaan monipuolista metallitarjontaa sopivissa paikoissa. Yksi erinomainen ehdokas siihen olisi ollut vaikkapa Oracle Sun, joka tarjoaa melodista voimametalliaan progahtavin maustein neljäkymmenminuuttisella esikoispitkällään. Kiitosta satelee päällisin puolin, mutta tämän(kin) musiikkilajin edustajilla on vain kovin paha tapa olla yhtä suurta veljesjoukkoa, jotka käyttävät ristiretkillään samaa varustusta ja etenevät rinta rinnan samoja kohteita valloittaen. Pieni kapinallinen iskujoukkio genren saralla tekisi eetvarttia.

Eihän tämä siis huono ole. Ei ollenkaan. Stratovariusta on kuunneltu, Labyrinthkin tiedetään, varsinkin kun takoja Frank Andiver soitti bändin kolmella ensimmäisellä levyllä. Silent Scream -niminen progemetalliorkesteri onkin sitten näytellyt bändin jäsenten historiassa suurempaa roolia, ja tämän musiikkityylin kautta on palasia bändin musiikkiin tullut sopivassa määrin.

Sisäsiisteys vaivaa levyn sinänsä ansiokasta tuotantoa, ja toisaalta olisin kaivannut suurempia riskinottoja tai edes jonkinlaista ylilyöntiä. Nyt mennään taas monin paikoin kliinisen sairaalametallin puolelle, hoitovirheistä ei ole tietoakaan, ja puudutuksen jälkeen ei edes tiedetä, että jotakin tapahtuu. Toisaalta monen mielestä puhtaassa linjassa ei ole mitään vikaa ja ymmärrän senkin kannan täysin. Yhtyeen kultakurkku, Val Shieldon, on bändin tukipilari, jonka selkeä ja vahva tulkinta on viisikon ehdotonta parhautta. Monin paikoin herrasta tuleekin mieleen Queensrychen uljasääninen Geoff Tate ja parin biisin, kuten Your Eyes Againin ja Light Of Lifen, aikana tunnelmat ovat laajemminkin hyvin queensrychemaisia. Everlasting taas on vahvaa Kotipeltoa, joten aseveljet on ainakin valittu oikein. Lisäplussaa tyylikkäästä instrumentaaliveto Riding The Sunista.

Puhtaat paperit ja siirretään seuraavalle luokalle. Kehityskulku onkin toivottavasti luonnollinen jatke, ja seuraavalla levyllä tapaamme toivottavasti oraakkeliauringon astetta vahvempana. Plussaa siitä, että levy on lyhyt ja ytimekäs, biisejä ei ole syyttä suotta väännetty maratonmittoihin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-20
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.