Melody Club – Music Machine

Nostalgia on markkinatavaraa. Tämän oivalluksen ovat ainakin kaiken maailman Ostos-TV:t tehneet, mutta kyseessä on paljon yleismusiikillisempi ilmiö. Musiikkitrendien syklit tuntuvat kestävän noin 15-20 vuotta. Viime vuosikymmenen puolivälissä tanssittiin Abban ja muiden 70-luvun discohittien tahtiin, ja nyt on iki-ihanien kasarimuisteloiden vuoro. 80-luvun poppia on jo muutaman vuoden lämmitelty uudelleen erinäisissä klubitapahtumissa, mutta musiikintekijöiden keskuudessa tämä kasariretroilu on vielä ollut vähäistä. Länsinaapurimme on kuitenkin viime aikoina kunnostautunut tälläkin saralla. The Soundsin blondiemaisen poprockin lisäksi on niin ikään Ruotsinmaalla siinnyt häpeilemättömästi 80-luvun syntikkapoppia kierrättävä yhtye nimeltä Melody Club.

Melody Club käy esikoislevyllään varsin tehokkaasti läpi kaikki kasaripopin kliseet, mutta onnistuu sulattamaan nuo ainekset yhteen niin hyvin, että kappaleet kuulostavat parhaimmillaan ihan tuoreilta. Seassa on myös elementtejä vanhemmasta tanssimusiikista. Stranded Loven kertosäerallatuksen voisi hyvinkin korvata Waterloolla, ja yleissoundikin on hieman orgaanisempi kuin 80-luvun konepohjainen perusjytä yleensä. Viiden hepun soitannollista panosta ei siis ole hukutettu elektronisen äänimereen, vaikka melodiset syntikkakuviot ovatkin pääroolissa. Ne muistuttavat vuoroin Erasurea, vuoroin Alphavillea sekä muita syntikkapopin suruuksia. Vahvimmin tulee ehkä tuo ensiksi mainittu mieleen, mutta hintahtavaksi ei Kristoffer Östergrenin laulutyyliä kyllä voi sanoa.

Music Machinen kappaleet ovat sarja ylivedetyn tarttuvia esityksiä, jotka joko itkettävät tai hymyilyttävät, riippuen kunkin henkilökohtaisesta suhteesta tuohon merkilliseen aikaan historiassamme, jolloin kajaalit ja olkatoppaukset olivat cool. Jos ei mitään suurempia musiikillisia traumoja ehtinyt kehittyä 80-luvulla voi Melody Clubia kuunnella vaivatta ja oikein mielellään. Parhaiten albumin kappaleista ovat onnistuneet Covergirl, Play Me in Stereo ja jo hitiksi noussut Electric. Yllättävänkin vauhdikas Put Your Arms Around Me on rokkaavuudessaan kokonaisuutta piristävä ralli.

Täysin pinnallista kimallepoppiahan tämä kieltämättä on, ja Electricin kertosäe kuvaa hyvin levyn yleismentaliteettia I’m electric/ I just want to dance/ I’m electric/ I just want to dance/ I want to be loved by you. Albumia ei näin ollen voi suositella yksinkuunteluun, mutta pienessä maistissa ja kasaribileissä tämä toimii takuuvarmasti. Voisi sanoa että Music Machine on paras 80-luvun jälkeen tehty kasarilevy.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-02-24
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.