Korn – See You On The Other Side
Pitkän matkan pomppuveteraani Kornin ensimmäinen levy ilman toista kitaristiaan Brian “Head” Welchiä on hämmentävä tapaus. Koko levyn pituudelta huokuu mieltä keventävä rentous, aivan kuin painolastin kevennys miehistössä olisi päästänyt yhtyeen leijumaan aivan uusille vesille. Eipä hätää, kyllä Korn mättää yhä yhtä raskain ratkaisuin kuin aina ennenkin mutta nykyisellään yhtyeen soitto kuulostaa ennenkuulomattoman vapautuneelta. Mukana on kuitenkin elementtejä, jotka olisin mielelläni jättänyt studion nurkkaan maatumaan.
Levy alkaa vahvasti, ensimmäinen biisiviisikko tempaa kuulijan mukaansa kuin myrskytuuli leijan. Hittimonsteri Twisted Transistor herättää uudenlaisilla konetaustoillaan, lähes soulflymaisesti julistava Politics keinuttaa pehmeällä groovellaan, Hypocrites lisää lusikallisen adrenaliinia soppaan ja jättää mielen mukavasti murjotuksi neljäntenä tulevaa keskitempoista, puolelta toiselle tempovaa Souveniria varten. 10 Or A 2-Wayta chillailee rauhallisesti vahvasti efektoituine säkeistön kitarariffeineen, huokuen heikosti aistittavaa uhkaavuutta, joka purkautuu hämärässä C-osassa kolkkoon jynkytykseen. Lopun säkkipillirenkutus yhdistettynä nopeutuvaan sydämenjyskeeseen ovat varsin looginen lopetus muutenkin varsin häiriintyneelle biisille.
Throw Me Away valitettavasti lopettaa varsin mukavan kuuloisen alun. Biisi on varsin kyllästyttävää, yksinkertaiseen konerumputaustaan nojaavaa huokailua, joka jättää jälkeensä vain kylmän poltteen. Ei kiitos enää tällaista. Valitettavasti levy jatkaa hieman samanlaisella, lähes marilynmansonmaisella Love Songilla, joka sekin on varsin tasainen esitys vailla tarttupintaa, jääden vain kikkailemaan tuotannollisilla ratkaisuilla. Vain Davisin tavaramerkkinä toimiva säkeistön sairas vaikerrus onnistuu herättämään kylmiä väreitä. Seuraavassa kappaleessa alamäki sentään loppu, vaikka ei kelkkaa ihan heti saakkaan käännettyä ylämäkeen. Open Up turvaa varsin jynkyttävään konemaiseen rytmiin, johon särökitara antaa painoarvoa. Kappale omaa kuitenkin hienovaraista särkyvää kauneutta, joka aiheuttaa sydänalassa mukavan lämmöntunteen. Tämäkin biisi loppuu varsiin hämärään säkkipilliujellukseen, jonka lomassa sukeltelee Davisin siansaksalörpötys.
Vihdoin yhdeksäs Coming Undone onnistuu saamaan kehon liikkeelle wewillrockyou-tyyppisellä kättentaputus-basari-kompilla. Biisissä on muutenkin enemmän sitä turvallista Korn-jynkkyriffittelyä kuin edellisesssä kolmessa kappaleesssa yhteensä. Getting Off jatkaa samoilla linjoilla omaten koukuttavan kertosäteen ja mieltäylentävää groovea, joka menee suoraan suoneen. Liar on levyn ehkä perinteisin Korn-raita, omaten hyvin vähän tuotannollista kikkailua ja perustuen pelkästään rumpujen, basson ja kitaroiden luomalle äänivallille, mihin Davis sylkee katkerasti suolaisia sanojaan. Tässä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että levyn loppu saisi jo alkaa häämöttää. For No One jatkaa periaatteessa samalla linjalla edeltäjänsä kanssa, antaen kuitenkin lisää tilaa hengittää avoimessa kertosäkeessään. Toiseksi viimeinen Seen It All perustuu taas konemaisesti naputtaviin rumpuihin ja hämärään taustahälinään, tarjoamatta oikein mitään kantaaotettavaa. I seen it all, sad but true. Viimein levyn lopettaa Tearjerker, jossa ainoina instrumentteina toimivat Joathan Davisin lähes herkkä laulu ja taustaa luova viheltävä ja ujeltava kosketinmatto. Sitten kaikki loppuu.
See You On The Other Side on levylle täydellinen nimi. Musiikki jättää muassaan haikean olon, aivan kuin kuulija olisi tunnin pituisissa jäähyväisissä. Ei surua, vain haikeutta jotain tuntematonta kohtaan. Levyllä häärineet monituiset tuottajavelhot eivät varsinaisesti ole onnistuneet tuomaan Kornin soundiin mitään uutta ja mielenkiintoista, vain koristelemaan jo tuttuja elementtejä ja tyrkkimään Kornin soundia mielestäni vallan väärään suuntaan, kohti huuruista mekaanisuutta. Levylle mahtuu karkeasti noin puolet selkeästi kiinnostavaa materiaalia mutta toinen puoli taas on omituista haahuilua, aivan kuin jonkin nimettömän etsimistä. Tai kenties sillä nimettömällä onkin nimi Kornin jäljelle jääneiden jäsenten päissä: Brian “Head” Welch.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-03
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.