Bleeding Through – The Truth

Neljänteen kokopitkäänsä ehtinyt Bleeding Through jatkaa uutukaisellaan pitkälti samoilla linjoilla kuin vuonna 2003 ilmestyneellä This Is Love, This Is Murderous -levyllä. Metallin runttausta ja hardcore-vokaaleja on tuttuun tapaan pehmennetty melodisemmilla kertosäkeillä ja puhtaalla laululla. Koskettimet ovat tietenkin edelleen mukana tuomassa omaa leimaansa musiikkiin.

Ainekset ovat siis samat, mutta koostumus on hiukan muuttunut. Yhtyeen sävelkynä tuntuu terävöityneen: toimivia melodioita ja sovitusjujuja löytyy niin vokaalipuolelta kuin soitannastakin aiempaa enemmän, eikä rankkuudestakaan olla tingitty.

For Love and Failing aloittaa levyn räväkästi ja onkin hyvä johdatus siihen, mitä tuleman pitää. Sävykkäästä pikametallista, matalalla murisevista kitaroista ja hc-vokaaleista siirrytään melodiseen kertosäkeeseen, ja sama resepti pätee monen muunkin biisin kohdalla. Vastapainona kertosäevetoisemmille ja melodisemmille kappaleille on kokonaisia biisejä, jotka vedetään tiukasti läpi ilman hengähdystaukoja. Esimerkiksi levyn kakkosbiisissä Confession ei paljoa melodioilla leikitä ja vokaalitkin räyhätään läpi. The Truthin keskivaiheille on sijoitettu levyn hittipotentiaalisimmat kappaleet Love in Slow Motion ja Kill to Believe, jotka helpottanevat Bleeding Through’n tietä laajemman kuulijakunnan suosikiksi. Levyn yllättävin sävellys Line in the Sand on täysverinen hevislovari ja poikkeaa sellaisena täysin levyn muusta linjasta. Viimeisenä kuultava levyn nimikkobiisi on verkkaisesti maalaileva instrumentaali, jonka lopussa pääosan nappaa basisti Ryan Wombacher.

Huomattava osa kappaleiden lyriikoista käsittelee rakkautta (menetettyä ja siihen pettynyttä, tietenkin) sanakääntein, jotka voisivat olla ilmaistu melkein minkä tahansa populaarimusiikin alalajin sävelin. Useimmiten rakkauden päättyminen tai puuttuminen samaistetaan kuitenkin symbolisesti joko menetetyn rakastetun tai itsensä tappamiseen, joten lyriikat eivät sentään ole pelkkää surkuttelevaa siirappia, vaan romantiikalla on myös verinen särmänsä.

The Truth tarjoaa tasapuolisesti jotakin sekä melodisemman että tiukemman rytistyksen ystäville. Kyyninen metallipuristi voisi kutsua levyä kosiskelevaksi, sillä siinä määrin yhtye tuntuu koittavan samaan aikaan sekä pitää kiinni rankkuudesta että lisätä valtavirtaa miellyttäviä melodioita ja koukkuja. Ehkä samasta syystä levy tuntuu kuunnellessa kestoansa (vähän vajaat 43 minuuttia) pidemmältä. Mutta kyynisyys sikseen. Bleeding Through on parantanut menoaan, eikä levyltä löydy mainittavia laadullisia notkahduksia yhtäkään.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-15
Arvostelija : Pipsa Parkkinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.