Katatonia – The Great Cold Distance

Katatonian uutuusalbumi on melkoinen kivi rinnan päällä, eikä sen aiheuttaman miellyttävän ahdistuksen purkaminen ole helppoa. Olen kuunnellut levyä vaihtelevalla menestyksellä kolmen kuukauden ajan ja vasta nyt alkaa tuntua siltä, että tästä mestariteoksesta uskaltaisi alkaa sanomaankin jotain. Silti sanat lähtevät sormistani varovasti, aivan kuin The Great Cold Distance olisi jotain elämää suurempaa.

Tämä ruotsalaisviisikko on kunnioitettavan uransa aikana pystynyt jokaisen albuminsa myötä kehittymään, aina alkuaikojen mustan painostavista doom-vesistä kevyempään, lähes popahtavaan melankoliaan. Edellisen Viva Emptiness –levyn myötä Katatonia otti jälleen askeleen raskaampaan suuntaan, uudistaen ilmaisuaan huomattavasti modernimmalla kädellä. The Great Cold Distance jatkaa tätä samaa musikaalista pastissia, päivittäen sitä samalla hieman valtavirtaisempaan suuntaan. Kyse ei kuitenkaan ole mistään massojen nuoleskelusta, vaan tietystä mainstream-otteesta huolimatta tämä uutukainen on yksi Katatonian kunnianhimoisimmista kokonaisuuksista, missä vanhat tutut elementit yhdistyvät toolmaisiin progressiivisiin kokeiluihin.

The Great Cold Distance on kuuntelukokemuksena pelottava. Sen mystiset sävelet tuntuvat kallisarvoisilta kultakimpaleilta, jotka saattavat liiallisessa käytössä kulua rikki. Tavallaan albumia voi myös verrata naiseen jonka kanssa suhde menee saman tien pilalle, jos sille uhraa alussa liikaa aikaa; pitkä ja kestävä suhde kaipaa kevyttä starttia. Näin ollen ensimmäiset tanssiaskeleet Katatonian kanssa tulee otettua varovasti, ehkä liiankin. Toisaalta tämä yhtye tarvitsee ympärilleen hiljaisuutta ja aikaa keskittyä. Hätiköiden ei mistään tule mitään, musiikin kuuntelussakaan.

Jottei musiikkijournalismi menisi puhtaaksi (ja köyhäksi) parisuhdefilosofiaksi täytyy todeta, että Katatonia on jälleen luonut puhtaan mestariteoksen, jonka jokainen sävel saa aikaan kutkuttavan olon vatsanpohjaan. Tässä yhtyeessä on jotain, mikä vapauttaa endorfiineja oli kyseessä sitten vanhalta mullalta tuoksuva Without God, tai vastikään EP:lläkin julkaistu My Twin, niin hyvänolontunne on aisteja hivelevä. Taistelupari Renkse-Nyström kykenee yhä luomaan sen maagisen auran mikä on saanut edelliset Katatonia-levytykset hohtamaan vuodesta toiseen. Ei ole epäilystäkään etteikö The Great Cold Distance tulisi hehkumaan samoin.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-12
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.