Tangent, The – A Place In The Queue

Progerockin yksi kantavimmista nykyvoimista syntyi ainakin mainosmielessä vahvasti Flower Kingsin nokkamiehen Roine Stoltin ja Parallel or 90 Degreesin kosketinsoittaja Andy Tillisonin tiimityöksi, mutta koiran vuonna 2006 herra Stolt on jäänyt remmistä kokonaan pois, joskin eipä häntä sen kummemmin uuden uutukaisella levyllä kaipaa. Herra Tillison on joukkioineen ottanut vetovastuun kokonaisuudesta tyylikkäästi, kuten aiemminkin.

Nyttemmin mukaan joukkoon on tullut myös Karmakanic-bändin jäsenistöä, kuten kitaristi Krister Jansson. Soitto kulkeekin voisiko sanoa “perinteisissä” progressiivisen rockin maastoissa, Genesiksen, Yesin, King Crimsonin tai Jethro Tullin 70-lukulainen henki kulkee soitossa vahvasti mukana. Soiton iloittelu, vilpitön kokeilunhalu ja vankka ammattitaito lyövät kättä sen verran kuulijaystävällisesti, että levyä uskaltaa suositella muullekin väelle, kuin vain vankimmille progediggareille.

Levyn teemana on yksilö ja sen moninaiset valinnat elämän poluilla, aina kuluttajakäyttäytymisestä yhteiskunnallisiin valta-asetelmiin saakka. Kokonaisuutena levy on ennen kaikkea pienten detaljien harmoninen kokonaisuus. Ensi kuulemalta lukuisat upeat, toisiinsa soljuvat yksityiskohdat tuntuvat lipuvan kuulijan ohitse, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen paletti on auki selkeämpänä kuin koskaan. Tunnelmat vaihtelevat jazzahtavista rytmikuljetteluista aina vahvojen rockteemojen kautta heleisiin laulu/piano-kuvioihin.

Alun parikymmenminuuttinen In Earnest on sen verran veret seisauttavan tyylikäs aloitus levylle, että taputukset ovat sen jälkeen paikalleen. Lost In London taasen tunnelmoi jopa hyvin Smiths/Morrissey-tyylisesti biisin ollessa yksi ”helppotajuisimmista” vedoista levyllä. DIY Surgery kadottaa sitten kompleksisuudellaan ne satunnaiset levyn kuulijat, mutta lopun neljä vetoa saavat hymyn suupieliin kautta kuulijarajojen, sillä kaikille löytyy valikoimasta omat suosikkikohtansa. Hieman kuivan oloinen vokaalisuoritus Tillisonilta on aluksi hieman koko levyä haittaava piirre, mutta äänen persoonallisuus pääsee itse asiassa useampien kuuntelukertojen jälkeen oikeutettuun asemaan. Soitannollisesti ei ammattimuusikoiden jäljiltä ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin antaa selkeän puhtaat paperit. Laatuvaatimusten täyttymisen voi tarkistaa vaikkapa jamittelurunkoisesta Follow Your Leadersistä.

Levyä voi lämpimin mielin suositella sekä pitkän linjan progen diggareille, että satunnaisesti progea kuunteleville ja ylipäätään laadukkaan musiikin kuulijoille.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-15
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.