Renascent – Through Darkness

Läpi harmaiden aivosolujeni suoraan kohti herkimpään kohtaan pääparkaani on iskeytynyt kierreterä, jonka junttasi paikoilleen Renascent-niminen poravasara. Tämä suomenruotsalainen yhtye yhdistelee ilmaisussaan kuolunsekaista rässäystä ja varsin kolossaalisia kosketinmattoja, jotka pääasiallisesti luovat kappaleisiin melodian. Laulu on varsin miehekästä ärinämörinää, joka tosin kaipaisi pidemmän päälle kaverikseen muunkinlaista verbaalista ilmaisua, yhtyeen ilmaisu kun ei muutenkaan ole sieltä kaikkein suorimmasta päästä. Kitaristien lennokkaasta riffittelystä tulee paikoin mieleen Darkane, kun taas välin soittorasiamaisesti kilkuttelevat, välin metsiä kaatavat koketinosuudet iskevät kuulijan pään ensikuulemalta päin seinää. Nyt on iso saalis kyseessä, avatkaa siis silmänne ja erityisesti kuuloelimenne apposen auki.

Levy on niin täynnä monihakaisia koukkuja, ettei välillä tiedä, minne päin tajuntansa kohdistaa. Sovituksellisesti levy on yhtä riemujuhlaa, kaikkien elementtien tukiessa toisiaan ja antaessaan tilaa yhä suuremmille paisutuksille. Mukaan on mahdutettu muutama elintärkeä hengähdystauko, mutta muuten levy on varsin täyteen sävelletty ja huimissa nopeuksissa kaahaavat kappaleet ovat usein sekä upeita sävellyksiä taidonnäytteitä, että kaiken huomion sitovia piirileikkejä. Tätä levyä täytyy aina kuunnella ajatuksen kanssa, taustamusiikkina se ajelehtii täysin jonnekin rajan toiselle puolelle, eikä siitä tahdo saada minkäänlaista otetta. Levy on täynnä toinen toistaan kierompia riffejä, jotka kuljettavat laivaa, nykien samaan aikaan kymmeneen eri suuntaan mutta onnistuen kuitenkin säilyttämään kurssin suurin piirtein oikean suuntaan. Kuten jo mainittu levyllä kuultavat kosketinosuudet ovatkin sitten aivan oma lukunsa, ne tuovat Renascentin ilmaisulle sen tietyn syvän tumman sinisen värin, jonka avulla yhtye nousee ratsastamaan myrskyn aallonharjalla. Ne luovat sävellyksiin syvyyksiin mukaansa tempaavia kurimuksia, joihin kuulija joka kerta kohdattaessa heittäyttyy täysin siemauksin. Renascentillä on hengensalpauksen alkeet varsin hyvin hallusssaan, nyt tarvitaankin enää siis vain elvytyshoitoa.

Sävellyksiä täydentää varsin onnistunut tuotanto, joskin äänimaisema olisi saanut olla hieman avarampi, nykyisellään soundi kuulostaa hieman liian täyteen ahdetulta ja muutamassa kohdassa on ilma loppua, kun kitarat ja koskettimet taistelevat elintilasta rumpuvyörytyksen kanssa. Mitään suurempaa valittamisen aihetta ei kuitenkaan löydy. Sanoituksista täytyy mainita sen verran, että vaikka ne tarjoavat puhtaasti hengellistä sanomaa, toivottavasti kukaan ei kuitenkaan tämän perusteella arrvostele yhtyettä. Renascent on luomisen voimaa puhtaimmillaan, joten kuuntele ja uppoa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-24
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.