Calmsite – Elvisdeath

Riihimäkeläinen Calmsite joutui aikanaan maanpakoon levy-yhtiöiden taholta, kun julkaisevaa lafkaa murealle death metal -virittelyille ei meinannut löytyä. Lopulta amerikkalainen Oak-Knoll Productions julkaisi yhtyeen debyytin The Eractor vuonna 2004. Seuraaja tuolle tekeleelle saatiin pihalle viime vuoden loppupuolella. Yhtyettä on monissa yhteyksissä verrattu Entombediin, mitä herrat eivät tosin itse tunnusta, mutta kyllä se nyt vaan niin on, että yhtyeen dödön ja rokin yhdistelmä muistuttaa kummasti Entombedia. Tai oikeastaan on väärin sanoa, että muistuttaa, vaan pikemminkin tuo mieleen.

Yhtyeen musiikki on siinä mielessä virkistävää, että se yhdistelee hyvällä maulla dödön kannuttelua ja rokista kumpuavia riffejä. Riffeissä ei ole käyteytty kuolonmetallin jyrkimpiä kliseitä, vaan musiikki on pohjimmiltaan rokkivoittoista. Oikeastaan ilman Jukka Penttisen väkevää kannuttelua tulisi yhtyeestä mieleen Motörhead, mutta vain soitannollisessa mielessä. Tällä albumilla on kuitenkin onnistuneen tyyliyhdistelyn varjossa kaksi osa-aluetta, jotka eivät toimi. Mutta todettakoon nyt, että siis varjossa. Eivät ne kokonaisuutta pääse pilaamaan, mutta ovat vahvasti läsnä joka tapauksessa. Nimittäin Petri Seitsosen murina kuulostaa kummalliselta. Siinä on hieman Swallow The Sunin tyylistä lähestymistä ja toisaalta hieman Lemmyn skaalaa. Näiden yhdistelmä ei toimi, vaan murina kuulostaa jokseensa kassittomalta. Ehkä jopa hieman naiivilta. Toinen levyn puutteista on materiaalin tasapaksuus ja mieleenpainumattomuus. Varsinaisia helmiä ei erottunut joukosta, vaikka eipä siellä ole mukana suurempia tyhjänpäiväisyyksiäkään.

Kappaleissa, joidenka rokkiriffit pääsevät oikeuksiinsa, on havaittavissa aimo annos tarvittavaa karismaa. Esimerkiksi Hookerbites ja Date With Blades taustalle miksattuine puhtaine vokaleineen, jotka muistuttavat Amorphis-nimisen yhtyeen olemassaolosta, toimivat erinomaisesti. Karelian piirakkaa on siis Hyvinkään naapurikaupungissakin ollut tarjolla, ja sitä on myös selkeästi ohrasen kanssa nautittu.

Oikeastaan varsin persoonallinen levy, jonka vaikutusta kuulijaan lievennetään tasapaksulla materiaalilla ja hiomattomalla vokalisoinnilla. Kun näistä pulloista saadaan korkit auki, niin johan alkaa keitto voidella kansaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-22
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.