Driven Dynamo, The – Expression

Oululainen punkahtavaa rokkia soittava The Driven Dynamo sai viimein valmiiksi täyspitkänsä. Yhtye soittaa rullaavaa ja karheaa pikatierokkia, jossa toinen jalka on tiukasti valettu punkkiin. Kymmenkunta vuotta yhdessä soittanut porukka aloitti musiikin tekemisen suomenkielisellä HC-punkilla Kansandemokratia -nimisenä kokoonpanona. Vaikkakin nyt soitetaan enemmän Hellacopters– tai Backyard Babies -tyylistä matskua, punk-tausta kuuluu selvästi. Kyseessä on todennäköisesti muutosajan albumi. Osa kappaleista on vielä selvästi punkkia, mutta osassa taas rokkijalka saa ylivallan.

Avausraita Some Day You Will Die lähtee juuri kuin Hellacopters. Alkujärkytyksen jälkeen itse säkeessä ollaan jo enemmän omalla maalla. The Driven Dynamo soittaa suorempaan ja vähemmän kikkaillen kuin länsinaapurin esikuvat. Myös laulupuolella ollaan karheammilla linjoilla. Biisintekovastuu on jaettu laulaja-kitaristi Jani Erkkilän ja basisti Timo Pirttimaan kesken. Levyn kappaleista kuulee selvästi, mikä viisu on kumpaisenkin käsialaa. Pirttimaan sävellykset ovat selvästi enemmän punkkia, kun taas Erkkilä uskoo enemmän melodioiden voimaan. Sama pätee myös sanoituksien suhteen. Erkkilän sanoitukset ovat enemmän perinteisiä rokkisanoituksia, kun taas Pirttimaan kynästä on irronut kantaaottavampaa matskua.

American Dream -kappaleessa voimat on yhdistetty. Erkkilän sävellys on erittäin vauhdikasta action-rokkia, jota on maustettu sopivasti yhdellä sormella soitetulla koskettimilla. Suorempi ralli on taas Ignore, Adjust And Follow. Rokahtava punkkirytistys kritisoi kaikkialla olevia ja kaiken tallentavia kameroita, joiden matsku näytetään TV:ssä. Ehkä hieman liian suora tekstilainaus Hellacoptersilta, vrt. Everything’s on TV.

Kunnon leppoisalla rokkirenkutuksella lähtevä Living Extreme muuttuu äkkiä Pirttimaan sävellykselle ominaiseksi punkiksi. Kappale jää kuitenkin hieman kuivahkoksi. Suoraviivainen Until We’re Dead ‘n’ Gone ammentaa punkrockiinsa sävyjä jo amerikkalaisista kollegoistaan. Suoran punkkirenkutuksen Don’t Care About Youn jälkeen Feeling Pain lähtee hauskasti suomenkielisellä “Yy kaa koo nee” –startilla. Loistavasti rokkaava raita on ehdottomasti levyn parasta antia. Vauhdikas räyhäys katkaistaan välillä mukavasti köpöillä urkupeleillä. Tällä annetaan seuraavalle kertosäkeelle mukavasti tehoa. Vaikka sanoitukset kappaleessa eivät suurinta neroutta olekaan, kertosäkeen nostatus pistää punkkarit hoilaamaan mukana.

Pirttimaan työstämä We Can Change The World on myös levyn toimivimpia kokonaisuuksia. Suora punkrock-kaahaus saa ympärilleen mukavat sanoitukset. Biisissä tunnustetaan, etteivät hipit ja punkkarit muuttaneet maailmaa, mutta muuttivat lauluntekijän henkilökohtaisen maailmankatsomuksen. Selfishness alkaa Pirttimaan sävellykseksi aika rokisti, mutta muuttuu nopeasti punkkaavaksi. Kappaleena se käy hieman tylsäksi hauskoja sanoitusjippoja lukuunottamatta. Niissä tarkastellaan jo itseä sanoitusten kirjoittajana: “Writing lyrics about touching issues, waiting for good reviews”.

Gotta Keep It Rolling juoksee täysvauhtia action-rokin eväillä. Kappale onkin erittäin toimiva tyylille uskollisine kitaran vingautuksineen ja makua tuovine koskettimineen. Suoran punkkiräyhän No Controlin jälkeen lätyn päättää levyn linjasta piristävästi poikkeava Viva Sabotage. Ensimmäinen mielleyhtymä tulee Dead Kennedysiin. Erkkilän laulusuorituksessa on selvästi tavoiteltukin Jello Biafran tyylistä ilmaisua. Sanoituksissa otetaan taas terävästi kantaa ajankohtaiseen terrorismikeskusteluun.

The Driven Dynamo yhdistää piristävällä tavalla actionrokkia ja punkkia. Viilattavaa vielä kuitenkin on. Usein tyylilajia vaihdetaan kappaleen sisällä hieman töksähtäenkin. Suunta on kuitenkin oikea. Yhtyeen ei kannata unohtaa kokonaan sen vahvaa punk-historiaa, vaan ammentaa siitäkin edelleen. Expression pistää niskan nytkäämään ja pääosin se sisältää hyvinkin raikkaita punkkirokkauksia. Sanoituspuoleen on myös selvästi panostettu, mutta sanottavaa ei ole vielä riittänyt ihan jokaiseen kappaleeseen. Sanoitusten kantaaottavuus on mielestäni yhtyeen vahvuus. Maailmassa on liikaa yhtyeitä, jotka laulavat seksistä, huumeista ja rokkenrollista. Viva sabotage! Viva la revolutione!

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-19
Arvostelija : Sami Sankilampi

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.