Mosaik – Var. IX

“Tuut, tuut, tuut..”

“Hei, päätin etten vastaa enää puhelimeen. Tämän nauhoitteen loputtua lähetä minulle postikortti tai työnnä viesti oven ali ja palaan asiaan. Terveisin Walli.”

Näin hämmentävällä vastaajaviestillä alkaa Mosaikin Var. IX -levyn kappale Puiden tanssi. Jos olet joskus ihmetellyt miltä tuntuisi kääntää selkänsä muulle maailmalle, kadota ilmoittamatta keskelle korpea, sinun on syytä kuunnella tämä albumi. Var. IX kertoo yhdeksän kappaleen verran sanattomia ja sanoitettuja tarinoita eristäytymisestä ja vainoharhaisuudesta – tai vähintääkin halusta palata luonnollisiin kommunikaation muotoihin.

“Miltä mahtaa tuntua harakoista talvella, kuuntelevatko ne tosiaan puhelinkeskusteluja”, runoilee herra Mosaik, Lauri Wuolio, ennen kuin puhkeaa mahtavaan paatokseen: “Älkää pelätkö, ne eivät naura hulluuttaan, eivät pahansuopuuttaan. Kuunnelkaa kerrankin mitä niillä on sanottavana, mutta älkää poistuko kotoanne. Älkää vastatko kenenkään puheluihin! Älkää sulkeko radiota! Jos sieltä tulee suuren modernistin sävellys “Umpeenkasvaneella polulla”, te ymmärrätte jo niiden puhetta!” (Laulu harakoille.)

Lauri Wuolio on yksin soittanut ja säveltänyt kaiken Var. IX -levyllä kuultavan. Musiikki koostuu äärimmäisen pienistä palasista, kuten vinyylin rahinasta, kasettinauhurin kolinoista, sateen ropinasta tai kellon tikityksestä, jotka on jäsennelty rytmittämään aina kuulaassa harmoniassa soivia perinteisiä instrumentteja, joita albumilla kuullaan valtava määrä erilaisia, pianosta ja huilusta aina kirkkourkuihin ja saksofoneihin. Useimmat päämelodia-aihiot luodaan kuitenkin akustisella kitaralla. Soundinsa puolesta Mosaik vertautuu selvimmin niinikään elektroakustista leikkaa ja liimaa -musiikkia työstävään Matmos-kaksikkoon.

Kertaalleen Mosaik lähestyy perinteisempää popmusiikkia: albumin keskiöön sijoitettu Sade toimii jonkinlaisena käännekohtana ja kuulostaa hämmästyttävästi jopa Absoluuttisen Nollapisteen progerokilta. Instrumentaalit Katonkorjaaja ja Hän pakeni ikkunasta (jotka kuulostavat alkuun juurikin nimiltään) taas onnistuvat liikuttamaan varsin epätodennäköisillä elementeillä ennen kuin puhkeavat täyteen orkesteriloistoonsa.

Vaikka Var. IX tuntuu käsittelevän jonkinlaista sulkeutumista tai käpertymistä itseen, se ei tarkoita sitä, että se olisi mitenkään introvertti albumi. Se on kuuntelukertojen myötä muuttunut hyvänpäiväntutusta, sellaisesta jota on helppo lähestyä, mutta jonka seurassa on hetken jälkeen hieman vaivaantunut olo, todelliseksi sydänystäväksi, jonka luokse voi palata mihin kellonaikaan tahansa. Se on tänä lintuinfluenssan keväänä oodi variksille ja harakoille, noille iänikuisille luontokappaleille, joiden ruumiita löytyy kohta kasapäin puistoista ja polttouuneista. Hulluuden rajamailla on tällä kertaa oikein hyvä olla.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-01
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.