Queens Of The Stone Age – Over The Years And Through The Woods
Miten voi arvoida objektiivisesti suosikkibändiään, jonka settilista on täynnä toisiaan iskevämpiä raitoja? Vaikka Lullabies To Paralyze oli hienoinen pettymys, on bändi livenä entistäkin tiukempi.
DVD:n kylkiäisenä paketissa tulee mukana samoista keikoista koottu audio-CD. Onneksi kiekoilla on eroa 9 eri kappaletta. Ekstroineen julkaisulla kuullaan 32 eri kappaletta! DVD:n bonuksena on mukana jokaisen levyn tiimoilta pari tuhnuista keikkavideota. Näistä edukseen nousevat ZZ Top -coveroinnit Precious And Grace ja Burn The Witch, joilla vierailee itse southernboogiekuningas Billy Gibbons. Ekstrat on myös kommentoitu nykyisen kokoonpanon toimesta.
Itse keikkatallenne alkaa Lontoon Brixton Academystä hätäisellä Go With The Flow -vedolla. Perään isketyn ikihitin Feel Good Hit Of The Summerin alussa tuli ikävä Nick Oliveria, kunnes kaikki loksahtaa paikalleen bändin varioidessa suoraviivaista kappaletta täysin erilaisella rytmityksellä väliosassa. Tässä on juuri bändin vahvuus. Osa vanhoista kappaleista kuulostaa tuoreelta livenä, kun niitä varioidaan tarpeeksi. Seuraavana tulevat The Lost Art Of Keeping A Secret ja Regular John rullaavat täysin entiseen malliin ja bändi on liekeissä.
Nick Oliverin punk-rykäisyjä ja maanista lavaliikehdintää tulee kuitenkin ikävä, kun seuraa flegmaattista Alain Johanssenia. Bändin soitto kuitenkin rullaa nyt paremmin kuin koskaan, mutta on samalla tylsempää seurattavaa. Siinäpä dilemmaa kerrakseen. Tosin vanhimpia eksroja katsoessa huomaa, että koko ryhmän lavakarisma oli aiemmin yhtä innostava kuin limainen mustekala housuissa.
Kappaleista pitää vielä mainita herttainen panolaulu I Wanna Make It Wit Chu. Biisi on Desert Sessions -versioon verrattuna entistä letkeämpi välipala näppärän blues-soolon saattelemana. Lullabiesilta pois tippunut The Fun Machine Took A Shit And Died on bändin ominaiseen tyyliin leikittelevä ralli. Raidan tiputtamiseen albumilta ainoa syy lienee sen sopimattomuus kokonaisuuteen. Mainio raita joka tapauksessa. Mexicola möyryää pahaenteisesti liikkeelle ja alkuaikojen suosikki iskee edelleen yleisöön. Kannattaa muuten seurata lopputekstit loppuun. Piiloraitana on Joshin ja Nickin akustinen veto kappaleesta First It Giveth.
Chapman Baehlerin ohjaus on epäonnistunut. Ärsyttävän kaottinen leikkaus Brixtonin ja Kokosin keikkojen välillä sekoitettuna kiertuehäröilyyn on mielikuvituksetonta ja tylsää. Äänipuolella Natasha Sheiderin synat peittyvät muuten kitaravalliin, paitsi kappaleissa, joissa ne ovat esillä albumeillakin. Kummallinen on myös miksaus. Homme ja Natasha soivat eri puolella tilavaikutelmassa, vaikka lavalla he olivat vieräkkäin.
Kokonaisuutena Over the Years And Through The Woods vaikuttaa hätäisesti koostetulta, ja tätä vaikutelmaa tukevat myös bändin omat kommentit. Puutteistaan huolimatta julkaisu tarjoaa rahoille vastinetta, ja keikkoina molemmat esitykset ovat hemmetin hyviä. Musiikki puhukoon puolestaan. Siitähän live-keikoissa on loppupeleissä kysymys.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-14
Arvostelija : Jarkko Veijalainen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.