Speedy Gonzales – Electric Stalker

Legendaariselle piirrossankarille ja klassiselle Spede-leffalle on paljastunut ruotsalainen kaima, joka on muhinut kaikessa hiljaisuudessa jo toistakymmentä vuotta. Aivan veljiensä tasolle tämä melodista heviä suoltava sveduveitikka ei yllä, vaikka tarina sen taustalla onkin mielenkiintoinen. Speedy Gonzales pistettiin pystyyn jo vuonna 1990, mutta bändi ei ehtinyt tehdä kuin yhden demon ennen kuin ihmissuhdesävyiset syyt hajoittivat sen. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin vanhat kipaleet on kaivettu levy-yhtiön toiveesta naftaliinista ja lyöty Electric Stalkeriksi nimetylle albumille modernin studio- ja soitinteknologian suosiollisella avustuksella.

Itse asiassa tämä taustatarina on koko Speedy Gonzalesin juju. Ennen tarinan kuulemista Electric Stalker kuulosti korviini väsyneeltä kasarihevikopiolta, mutta stoorin myötä biisien rehellisyys avautui huomattavasti paremmin. Meininki on todellakin kasarihenkisen alkuperäisidean teleporttaamista 2000-luvulle, ja jos katsoo levyn biisilista, ei liene epäselvä, mihin päin kumarretaan: nimet ovat linjaa Flash Of The Blade, Men With Medals, Dominator, Trial By Fire ja niin edelleen.

Ruotsalaiskokoonpano on jota kuinkin onnistunut siinä, mihin se on tähdännytkin. Herää vain kysymys, miten pitkälle tarkoitusperät riittävät. Electric Stalker on hienosti toteutettu sävellyksellinen ajankuva, mutta sen syvällisemmin eivät kappaleet ainakaan minun alitajuntaani iskeydy. Lukuun ottamatta erinomaista Free Like An Eaglea, joka osoittaa mistä Speedy Gonzalesin edustamassa genressä on kyse. Kappale on suoran rehellisesti mahtipontinen, hittimäinen ja täynnä härskin yksinkertaisia koukkuja.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-29
Arvostelija : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.