Levyarvostelut

Alanis Morissette – The Collection

Kanadalainen Alanis Morissette löi itsensä kerrasta kansan sydämiin vuonna 1995 julkaistulla Jagged Little Pill -albumin single-raidalla You Oughta Know, joka oli kaikessa vihaisuudessaan ja angstissaan ainutlaatuista siihen aikaan. Kyseinen albumi myi miljoonia ja teki artistista yhden maailman suurimmista naisvokalisteista. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, on tuo kyseinen hittialbumi julkaistu akustisena versiona ja samassa rytäkässä on neidin tuotannosta kasattu kokoelma. Tämä kokoelma on siinä mielessä erikoinen, että se on sekä Greatest Hits –tyylinen tekele, että jotain ihan muuta. Mukana on nimittäin muutama hieman erikoisempi raita erinäisiltä soundtrack-albumeilta.

Alanis on sanoituksien kanssa erittäin maanläheinen, mutta samalla filosofinen. Samalla sanoitusten osuus musiikissa onkin suhteellisen suuri. Kuunnelkaapa vaikka loistavaa Ironic-raitaa, jonka teema ei varmaan jää kenellekään epäselväksi. Materiaali on erilaista, mutta kuitenkin Alanista itseään. Vaikka tosin nuo kyseiset soundtrack-vedot eivät välttämättä kaikille aukea, kuten vaikkapa Mercy, joka liippaa oopperallisiin maisemiin. Erilaiset kappaleet ovat kuitenkin esimerkki Alaniksen loistavasta tavasta tulkita kappaleita monessa eri skaalassa. Taitavimpana esimerkkinä lienee Frank Sinatran tuotantoa muistuttava erittäin svengaava Let’s Do It (Let’s Fall In Love).

Mukana ei ole myöskään niitä kahta pakollista uutta raitaa. Ne on periaatteessa korvattu herkällä ja aavistuksen utuisella versioinnilla Sealin mainiosta Crazy-kappaleesta. Noista elokuvien raidoista vielä sen verran, että Nelosellakin nähdyn Angels In American seesteinen Uninvited, on ehdotonta kermaa.

Alaniksen musiikissa on tekstien lisäksi sellainen aspekti, että musiikki on erittäin ajatonta. Kappaleet debyyttisingleä myöden kuulostavat erittäin ajattomilta. Tosin You Oughta Know on kulunut loputtomasta radiosoitosta silloin viime vuosikymmenen puolivälissä. Mikä tahansa kappale saadaan tuhottua ja kaluttua loppuun liiallisella radiosoitolla. Hand In My Pocket, Ironic ja You Learn ovat loistavia esimerkkejä ajattomuudesta. Ajattomuus, monipuolisuus, sielukas tulkinta ja sanoma ovat vahvasti läsnä. Samalla ne tekevät tästä albumista erinomaisen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-10
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.