In Flames – Come Clarity

Nostetaanpa pöydälle orkesteri nimeltään In Flames. Tämä ruotsalaisviisikko on elinkaarensa aikana luonut paljon suurta ja hienoa, kuten erään kaupungin saattaminen musikaaliselle maailmankartalle. Saavuttamastaan menestyksestä ja suosiosta huolimatta bändin tekemisiä sorsitaan ja suomitaan lähes poikkeuksetta puritaanisen metallikansan keskuudessa, etenkin edellisen Soundtrack To Your Escape -lätyn ilmestymisen aikaan. Puheet bändin sielun myymisestä musiikkiteollisuuden saatanoille ovat kuitenkin velloneet aina loistavasta Clayman-levytyksestä lähtien, eikä uutukainen Come Clarity tätä tilannetta tule muuttamaan, vaikka uusia elementtejä on tarjolla runsain määrin. Minusta tämä on sääli.

On fakta, että Soundtrack To Your Escape oli melkoisen yhdentekevä levy – ainakin tämän junttikriitikon mielestä. Siksipä Come Clarity tuli otettua vastaan melkoisen skeptisin elkein, joka varjostui negatiivisten tunteiden sävyttämiin ensimmäisiin kuuntelukertoihin. “Hemmetti mitä paskaa”, muistan ajatelleeni, “eihän tässä ole lainkaan tunnetta tai sielua mukana!” “Tasapaksua Ö-mappi-tavaraa, humpuukia”. Mutta kuinkas kävikään? Pikkuhiljaa levy alkoi väkisin tarttua korvakäytävän pieniin vastaanottaviin karvoihin, jättäen jälkeensä ihmetystä ja kummastusta. Reflect the Storm -nimistä kappaletta on tästä syyttäminen. Sen kertosäe jäi mielen sopukoihin kaikumaan määrittelemättömäksi ajaksi, jättäen jälkeensä pienoista koukkuuntumista. Vähä vähältä biisin seuraksi repeat-listalle siirtyivät levyn nimibiisi, Crawling Through Knives sekä Our Infinite Struggle muiden ohessa.

Totuus on myös se, että In Flames on nykyisellään hyvin kaupallista ja hittihakuista musiikkia. Melodiat, vokaalit ja rytmisektion mäiskeet ovat yleisilmeeltään hyvinkin rankkoja ja osittain jopa brutaaleja, mutta samalla kuitenkin siloiteltuja, tarkkaan tuotettuja ja omalaatuisen keveitä. Eräänlaista salonkikelposta raskasmetallia, omalla tavallaan. Sävellysten taso on kuitenkin huimaavan korkea verrattuna orkesterin pariin edelliseen julkaisuun. Whoraclen tai Colonyn kaltaiseen ilotulitukseen ei selviydytä, mutta In Flames tuntuu saavuttaneen jälleen sen pisteen, jossa kappaleet ovat oikeasti hyviä. Mikään ei tuskin tule muuttamaan sitä, että moni saa yhä näppylöitä tämän ruotsalaisjätin modernimmasta ilmeestä. Mutta bändin jätkiä tämä tuskin haittanee, kellepä heidän enää tarvitsisi mitään todistella?

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-13
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.