Deathstars – Termination Bliss

Ruotsalainen teollista goottimetallia harjoittava Deathstars julkaisi v. 2003 esikoisalbuminsa Synthetic Generation. Kuolemaa ja tuskaa kumartavan bändin toinen albumi, Termination Bliss, jatkaa samalla kalmankylmällä ja synteettisellä linjalla. Bändi on hitusen verran kallistunut uusimmalla tuotoksellaan rockimpaan suuntaan verrattuna aiemman albumin melko metalliseen soundiin. Tempo on yllättävän rauhallinen, ja Rammsteinin kaltaisia mättökitaroita on tarjolla vain hetkittäin. Vokalistin syvä rintaääni sulattaa taatusti goottihurjastelijoiden sydämet ja syntikkasoundit tuovat mukanaan urbaanin säväyksen. Vokaaliosuudet on usein kaksinnettu kuolonmetallista tutulla kirkunalla. Seassa kuullaan myös naisvokalistia, jonka osuudet eivät ole mikään merkittävä lisä albumin kokonaisuuteen.

Mitään mullistavaa ei ole luotu. Albumi on keskinkertainen goottivalmiste. Biiseistä kovin moni ei jää mieleen kuin hetkeksi. Blitzkrieg toimii poikkeuksena, ja sen Rammstein-tyylinen meno, raskaat ja yksinkertaiset kitarariffit ja kertosäkeessä biisin nimen hoenta, toimivat hyvin. Greatest Fight On Earthin kolmijakoinen ja rauhallinen tempo antaa mahdollisuuden kaikille innokkaille goottipareille siirtyä valssin hurmaavaan maailmaan ja pistää jalalla koreasti. Vanhojen tanssi -komitea voi alkaa heti anoa uutta biisiä soittolistaansa. Biisi on tosin melko laimea, eivätkä naisvokalistin osuudet auta yhtään asiaa. Trinity Fields on ehkä jopa hieman letkeä. Yksinkertainen kitarariffi tuottaa halutun tuloksen ja pää alkaa vähitellen nykiä tahdissa. Albumin nimikkobiisi Termination Bliss ei ole kovin vahva esitys. Syntikkajousisoitinten käytöstä ei muuten heru lisäpisteitä, tosin huonompiakin versioita on kuultu.

Keskinkertainen on oikeastaan paras sana kuvaamaan albumia. Soundit ovat kohdallaan, hyviä biisejä löytyy muutama eikä goottimausteista ole puutetta. Mikään ei silti erityisesti säväytä tai piristä. Kun aletaan leikkimään syntikoilla ja lateksihousuilla, voi tulos olla toisinaan karmaisevalla tavalla härski ja pieleen mennyt. Deathstars on kuitenkin poikkeus. Bändi on onnistunut välttämään tuon hankalan genren ansat ja raivannut itsensä esille kaikenkarvaisten ja -nahkaisten syntikkagoottiviritelmien joukosta tuottamatta hirveääkin kamalampaa jälkeä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-27
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.