Death Before Disco – Partybullet

Bändin nimi on huutanut emoa mielessäni heti ensi näkemästä lähtien. Turbonegromainen levyn nimi taas saa pasmat aivan sekaisin. Mitähän tästäkin nyt tulisi ajatella? Muutaman kuuntelun jälkeen olen päässyt siihen tulokseen, että kyse on tarkasti kanavoidusta, hienon hienosti jalostetusta nuoresta aggressiosta. Sorvausmateriaalina on käytetty vanhaa kunnon thrashia, vaihtoehtorokkia ja tyylilajia, jota jossain päin maailmaa myös emocoreksi haukutaan. Death Before Disco on onneksi haudannut suuremmat itkemiset, jota emo-yhtyeiden joukossa niin valitettavan usein ja runsaasti harrastetaan, rakkaan kotimaansa Belgian poveen, mutta sen sijaan poiminut matkan varrelta hippusen pohdiskelevuutta antamaan ilmettä irvistykseen vääntyneille kasvoilleen. Vielä kun tähän soppaan lisätään lataus kieroutta jazz-lataamolta, on keitto valmis kauhottavaksi. Joko olen saanut vatsanväänteet alkamaan?

Yhtyeen meriitiksi on mainittava, että se on jättänyt suuremmat hiomiset pois ja päästänyt luomisen valjaitta valloilleen. Levyn soundi on repivä ja lämpimän murea ja päästää kaikki elementit hegittämään vapaasti. Mullanhajuiselle kuokinnalle antaa viimeisen silauksen laulaja Ioan monipuolinen laulanta, joskin tätä rääkynäsoundia yhdistettynä kuulaisiin puhtaisiin lauluihin on kuultu aikaisemminkin. Uutuuden viehätys ei siis tällä rintamalla pääse kouraisemaan, mutta kun kokonaisuus näinkin hyvin toimii, mitäpä sitä urputtamaan.

Partybullet kiertää kuulijaansa vaivihkaa, jopa progressiivisin askelkuvioin, iskien vaivihkaa salakavalasti tukevia iskuja vyön ylä- sekä alapuolelle. Kappaleissa riittää kuunneltavaa, sillä ne sisältävät sen verran runsaasti koukkuja, että mistään yhden lauseen renkutuksista ei voine puhua. Tämä myös kostautuu silloin tällöin, sillä muutama kappale pääsee hukkumaan joukkoon kasvottomuutensa ja päämäärättömyytensä vuoksi, jotka saattavat johtua pienoisesta yliyrittämisestä. Joka tapauksessa levy vaatii kuuntelua avautuakseen. Tietenkin joukkoon mahtuu myös suorempiakin runttauksia, mutta hienoinen kierous vaanii silti jatkuvasti taustalla. Death After Disco kuulostaa välillä ilmavalta ja välillä ahdistavalta, mutta säilyttää silti tiukasti jalkansa syvällä maan kuoren uumenissa, kaivaen ahkerasti maata kuuntelijansa jalkojen alta.

Ennakkoluulottomalla asenteella varustautuneet löytävät yhtyeen varmasti omin avuinkin, muita suosittelen tarttumaan tilaisuuteen. Vaikka välillä tuntuu, että kappaleet ovat ehkä liian mukadramaattisia ja kappaleiden nimet tarkoitushakuisen erikoisia, asia jota en ole vielä onnistunut täysin sulattamaan, kaikesta huolimatta annan Partybulletille mahdollisuuden pelastaa seuraavan krapulapäiväni. Death After Disco on luonut tehokkaan debyytin ja siitä virtaava energia tempaa mukaansa myrtyneimmänkin urpulan. Rock out with your trousers off!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-12
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.