Lux Occulta – The Mother And The Enemy

Lux Occulta on puolalainen progressiivista occult-metallia soittava yhtye, mikä kuvaakin varmasti parhaiten Lux Occultan omintakeista musiikkia. Lux Occulta on toiminut jo viime vuosikymmenestä lähtien ja The Mother and the Enemy on heidän kolmas kokopitkänsä.

Levyllä yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla muunmuassa raaka black metal, Dream Theater -tyyppinen soitanta ja levyltä kuuluvat myös vaikutteet Jazz-musiikista, Industrial/kone -metallista, Noisesta. Lisäksi levy tuo ajoittain mieleen hyvin vahvasti Mr. Bunglen ja Fantomasin. Vokaalit suoritetaan pääsääntöisesti raakana black metal korinana. Mukana on myös kolmessa kappaleessa vieraileva (kuuluisakin?) puolalainen naisartisti ja päävokalistin suorittamat oudot puhe/korina/äänenvääntely vokaalit.

Levyä on hyvin vaikea lähteä arvioimaan kokonaisuutena, sillä jokainen kappale tuntuu poikkeavan toisestaan hyvinkin radikaalilla tavalla. Levyn aloittaa Breathe in -intro, joka tuo vahvasti mieleen Silent Hill -pelin. Seuraavana kuullaan Mother Pandora -biisi, joka onkin levyn suoraviivaisin metallibiisi. Mukaan on toki ahdettu konesekoilua ja kilinää. Kolmosbiisi Architecture tuo erikoisella tavalla mieleen Dream Theaterin Images and Words -levyn, mukaan on valitettavasti vain isketty hyvin outo jazz -välikohta, joka erottuu kokonaisuudesta lähinnä ärsyttävänä ja päänsärkyä tuottavana. Neljäs biisi Most arrogant life form myös noudattaa hyvin pitkälle samaa kaavaa kuin kaksi edeltäjäänsä.

Näiden biisien jälkeen levy menee hyvin eriskummalliseksi, ihan kuin soittimeen olisi laitettu jonkin toisen artistin levy. Yet another armageddon -biisi nimittäin on naisvokaaleilla hoidettu hyvin hidas jazz -tyyppinen kappale, jonka voisi odottaa kuulevansa paikallisradiosta tahi muusta vastaavasta kevyen musiikin mediasta. Kuutosbiisinä on Gambit, joka on koneilla tehty outoa industrial/noisea, jota oudosti lauletut vokaalit siivittävät. Midnight crisis -biisissä pääsee taas naisartisti laulamaan ja biisi on hyvin samantyyppinen kuin levyn viides kappale, ollen kuitenkin enemmän jazzia kuin radion easy-listen tavaraa.

Pied piperissa bändi pääsee taas vauhtiin. Biisi tuo taas mieleen Dream Theaterin siivitettynä nopeilla blast-beateilla ja korinalla. Loppua kohden biisi muuttuu suorastaan oudoksi, aiheuttaen lähinnä ärtyneisyyttä. Missa solemnis on taas hyvin samankaltainen kuin edeltäjänsä aiheuttaen taas loppua kohden päänsärkyä. Levyn lopetusbiisissä Breathe out naisvokalisti palaa taas.

Levy on liian monipuolinen avautuakseen ensimmäisellä, toisella tai lähes kymmenennellä kuuntelukerralla. Levyllä on liikaa vaikutteita eri musiikintyyleistä. Lux Occulta onnistuisi varmasti paremmin musiikissaan, jos keskittyisi pelkästään progressiivisen black metallin soittamiseen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-02-12
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.