Cross Shaped Disgrace – Follow The Voices

Göteborgilaisittain – tai laveammin ruotsalaisittain – esitettyä koukkujen ja kitaraharmonioiden päälle ymmärtävää metallia on opittu pitämään hyvin siloteltuna tyylilajina. Usein se sitä onkin, mutta näitä usein kierrätettyjä elementtejä voi käyttää myös särmikkäästi. Yksi maailmanluokan tulokas tästä osaamisesta on yhdysvaltalainen Arsis, joka yllätti tehokkaalla debyytillään kesällä.

Cross Shaped Disgrace omaa juuri tätä särmää, mikä lisää tyylilajiin tehoa roppakaupalla. Yhtye on lähettänyt Follow The Voices -demostaan arvosteltavaksi riisutun version. Alkuperäisessä äänitteessä on biisejä yhdeksän, arvostelukappaleessa kolme. Nuoren yhtyeen ratkaisu on järkevä. Saatekirjeeseen olisi silti kannattanut panostaa enemmän – tai edes oikoluettaa se jollain suomen kieltä osaavalla. Ne ovat ne ensivaikutelmat, katsokaas.

Cross Shaped Disgracen pääpaino on voimakkaassa riffittelyssä, jossa yhdistyy isku ja sivallus varsin ruotsalaiseen, muttei mitenkään häiritsevään tapaan. Pieniä mausterippeitä on myös primitiivisen blackmetallin kolkkoudesta ja grindcoren kaoottisuudesta. Tyylilajilainailuja käytetään ainoastaan tavoitteeseen pääsemisen tukemiseen. Toisin sanoen, jos kappale tarvitsee kaaottista kohkaamista ja rauhoittavia kitaraharmonioita, ne mahtuvat kappaleissa vierekkäin. Kappaleet Follow The Voices ja Human Cancer ovat molemmat täytetty äkämystyneellä soitolla ja riffien taivuttelemilla koukuilla. Kolmas Cannibal Disorder viehättää ainoastaan alkukantaisella, päättömällä hakkaamisellaan.

Huomionarvoisaa on kitaristi-laulajan Juho Leppäsen laulusuoritukset. Laulu kuulostaa särkijän läpi ajetulta, mutta silti siinä on vahva musiikin mukaan antautuminen, täydellinen huuda naama punaisena ja vihaa kaikkia -meininki. Yhtye kaipaa vielä soittonsa hiomista, mutta se on selvää, ettei soittotaito enää ole esteenä itsensä ilmaisemiselle.

Koska biisien teon uskon bändiltä onnistuvan jatkossakin sujuvasti, voisi huomiota kiinnittää enemmän tuotannollisiin puoliin, kuten kunnon studioajan ostamiseen. Yksi Cross Shaped Disgracen viehätyksistä on raaka soundi, mutta pitemmän päälle se tuskin auttaa huomion saamisessa. Joka tapauksessa, tämä kolmen biisin paketti on varsin mielenkiintoinen tuttavuus.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-21
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.