DJ Orkidea – A Place Called Happiness

Klubivakio, tyylitajuinen mutta riskitön, lähes instituutio? Muiden levynpyörittelijöiden tullessa ja mennessä klubitrendien syklien tahtiin on Orkidea säilyttänyt asemansa eräänlaisena Suomen virallisena trance-DJ:nä. Jo yli kymmenen vuoden ajan tarjolla on ollut takuuvarma setti kevyemmän trancen kansainvälisiä kärkijulkaisuja viikonlopusta toiseen. Orkidean salaisuus lieneekin tuttuudessa ja varmuudessa: tanssija tietää saavansa antaumuksella rakennetun kokonaisuuden, joka on hittipitoinen, muttei liian kosiskeleva.

Kotimaan osalta kaikki on kuitenkin jo saavutettu. Kansainvälistä läpimurtoa on kolkuteltu, mutta toistaiseksi tyytyminen on ollut satunnaisiin pistokeikkoihin. Ulkomaisten superklubien ovet aukeavat useimmiten vahvoilla omilla julkaisuilla: vuoden 1999 Dead Can Dancea lainaava Unity-maksi löi läpi kaikilla rintamilla, mutta vastaavaan anthem-luokan esitykseen ei ole sittemmin ylletty. Uusi miksaus-CD A Place Called Happiness esittelee Orkidean omaa tuotantoa joka tapauksessa laajasti: onko näissä raidoissa ainesta genreä määrittävien megatiskijukkien levypakkeihin?

Levyn ensivaikutelma on miellyttävä, hyvässä ja pahassa. Raidat välttävät hissimusiikkiosaston vaivatta, mutta niiden kuulaus ja kauneus jää etäiseksi. Levyn tarjoama digitaalisen kolkko äänipinta jättää kuulijan kurkottamaan kohti jotain tarttuvampaa. Raitojen nimet kuten Eternal Love ja Beautiful kertovat oleellisen: musiikki jää eteeriseksi maalailuksi vailla mielipidettä. Toisaalta levyllä on myös hetkensä: vahvoilla koukuilla rullaava levyn keskiväli toimii kerrassaan loistavasti, ja esimerkiksi Junkie XL:n remiksaama DJ Tieston UR on erittäin innovatiivinen yhdistellessään puhtaita rock-elementtejä trance-poljentoon.

Orkidea osaa asiansa. Silti toivoisi pieniä rikkomuksia hyväksi todettuun kaavaan, oivalluksia. Kotimaisen materiaalin suuri osuus toki ilahduttaa: suomalaisen trancen laadun eksponentiaalinen nousu 2000-luvulla heijastuu selkeästi myös Orkidean mixtapeissa. Mutta, liika analysointi sikseen, tämänkin materiaalian todellisen tuomion antaa tanssilattia.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-03
Arvostelija : Pauli Komonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.