Kate Bush – Aerial

Kate Bushin tuore tupla-albumi Aerial kuului eittämättä monen osalta vuoden 2005 odotetuimpiin tapauksiin. Kahdentoista vuoden ajan rouva Bush on pysytellyt enemmän tai vähemmän kokonaan poissa julkisuudesta ja keskittynyt musiikkibisneksen ulkopuolisiin asioihin enimmäkseen perheensä parissa. Paluun voisi kuvitella tuottavan edes jonkinlaisia paineita, minkä takia onkin ilahduttavaa todeta hänen loikkaavan uutukaisellaan suoraan takaisin lauluntekijöiden eturiviin.

Aerialin ensimmäinen puolisko A Sea of Honey on levyistä helpommin lähestyttävä ja popimpi. Bushin vanhat hitit kuten Wuthering Heights ja Running Up That Hill saavat rinnalleen pari varteenotettavaa seuralaista, eritoten loistava singlelohkaisu King of the Mountain ja tarttuva How to be Invisible sopivat tutustumisbiiseiksi levyltä. Bushille ominaiset laulumaneerit ovat myös ilahduttavasti suureksi osaksi tallella, ulottuen unenomaisesta kuiskailusta valitusta muistuttavaan lauluun. Myös tiettyä kryptisyyttä löytyy: esimerkiksi kakkoskappaleessa Bush laulaa pitkät pätkät piin desimaaleja kuulostamatta kuitenkaan teennäiseltä. Kokonaisuutena A Sea of Honey notkahtelee paikoin ja jää tuplan toisen osan jalkoihin, mutta se on silti erittäin hyvä.

Kakkoslevy A Sky of Honey on kokonaisuuden hankalammin avautuva puolisko. Se on yhdeksästä kappaleesta koostuva, tunnelmallisuuteen painottuva kertomus, joka alkaa päivästä ja kulkee iltapäivän ja illan kautta yöhön ja lopulta uuteen aamuun. Alun hitaasti voimistuvat piano-osuudet tuovat välillä mieleen jopa Pekka Pohjolan loistavan Harakka Bialoipokku -levyn sekä mm. Hayao Miyazakin anime-elokuvista tutun Joe Hisaishin musiikin.

Sky of Honey on mestarillinen paketti, ja Aerialin selvästi vahvempi puolisko. Pääosin tunnelmaa rakennetaan pianon, syntetisaattorin ja urkujen avustuksella. Paikoin esitellään lisäksi hienoja flamencosävyjä ja linnunlaulun tuplausta ihmisäänellä. Yksittäisiä kappaleita on hankala nostaa esille, koska miltei kaikki ansaitsisivat maininnan. Esimerkiksi Sunset ja koko levyn pisin kappale Nocturn edustavat parhaimmistoa. Pienenä kauneusvirheenä levy harmittavasti notkahtaa lopussa hieman, ainakaan itse en viimeisestä kappaleesta ja sen lopettavasta kitarasoolosta liiemmin innostunut. Tässä tapauksessa matka määränpäähän vain on tunnelmaltaan niin väkevä, että moinen ei pääse suuremmin häiritsemään.

Vaikka sen sanominen kliseistä onkin, vuosien pitkä odotus todella palkitaan. Sekä sävellyksiltään että sanoituksiltaan Aerial nousee Bushin parhaiden teosten joukkoon ja myös vuoden 2005 toistaiseksi parhaiden kuulemieni levyjen listalle. Pieniä kauneusvirheitä ja paria notkahdusta isompia ongelmia levyltä ei löydy, ja voinkin suositella Aerialia varauksetta kaikille Bush-faneille (joilla ei siis levyä jo ole) ja muille hyvän singer/songwriter-musiikin ystäville. Kaikkien muidenkin on syytä pitää korvat höröllä, mikäli satutte teokseen törmäämään.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-04
Arvostelija : Juho Leppänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.