Cardigans, The – Super Extra Gravity

Kuudennen studioalbumin julkaissut The Cardigans osoittaa edelleen olevansa ruotsalaisen poptaivaan yksi kirkkaimmista tähdistä. Edellisen Long Gone Before Daylight -levyn country- ja americana-vaikutteet eivät ole Super Extra Gravityllä enää niin dominoivassa roolissa, että lokeroitumisen vaaraa olisi. Super Extra Gravityllä The Cardigansin vanha luottotuottaja Tore Johansson on ottanut jälleen vahvemman roolin tiskin takana. Levyn tekstipuolella häärii edelleen Nina Persson, mutta aiemmilta levyiltä poiketen avustavaksi sanasepoksi on valjastettu nyt myös Perssonin siippa Nathan Larson. Super Extra Gravityn tekstit ovat saaneet syvyyttä ja kerronta on sujuvampaa kuin aiemmilla kiekoilla. Liekö tähän syynä Larsonin mukanaolo vai Perssonin henkilökohtainen kehittyminen tekstittäjänä?

Levyn avausraita Losing a Friend on tunnelmaltaan ikäänkuin looginen jatkumo siitä mihin Long Gone Before Daylight jäi. Perssonin herkkään tulkintaan on haettu kontrastia raakasoundisella ja hakkaavalla rumpukompilla. Levyn kakkoseksi valittu, Jumalan ilosanomaa kyseenalaistava, Godspell kiteyttää levyn kokonaisuutena parhaiten. Garagevaikutteinen avausriffi saa ihokarvat nousemaan pystyyn. Personin gospel-vibraatto lähentelee hortokaalomaisia sfäärejä ja vaatii hiukan totuttelua. Voimakas fraseeraus kuitenkin oikeuttaa itsensä suhteutettuna kappaleen sisältöön.

Parasta antia levyllä tarjoillaan oivasti nimetyn I Need Some Fine Wine and You, You Need to be Nicer -kappaleen muodossa. Kappale toimii soitannollisesti äärimmäisen hyvin ja sovitus on pieniä koukkuja myöten sellainen, ettei sitä voi oikeastaan kritisoida mistään. Kyseessä on ehdottomasti yksi vuoden 2005 hienoimmista pop-rock-sävellyksistä. Kappaleen teksti keskittyy perinteiseen parisuhdeproblematiikkaan. Banaalista aihepiiristään huolimatta kappaleen tarinasta on onnistuttu tekemään uskottava ja jollain tapaa myös koskettava. ”Sometimes we talk over diner like old friends / ’til I go and kill the bottle / I go off over any old thing / break your heart and raise a glass or ten.” – niin, tällaistahan se välillä on.

Perssonin loistavan äänen ohella The Cardigansin kantava voima on tälläkin levyllä Peter Svenssonin loistavan tyylitajuinen kitaratyöskentely ja kyky tehdä levystä toiseen ajattomia pop-kappaleita. The Cardigans on kulkenut pitkän matkan karkin makuisesta loungepop-yhtyeestä todelliseksi kitara-pop-suuruudeksi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-23
Arvostelija : Hog Hansson

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.