Lucky Nine, The – True Crown Foundation Songs

Brittiläinen The Lucky Nine tekee erittäin melodista, tarttuvaa ja helposti omaksuttavaa indie-rokkiaan erittäin mallikkaasti, saamatta sitä kuitenkaan kuulostamaan turhan ennakkoon laskelmoidulta. Yhtyeen monipuolisuus lienee siinä, että sen jäsenistö koostuu muiden bändien kanssa huomattavan paljon tekemisissä olleista jäsenistä. Soittajien taustoilta löytyvät niin Sunna, A kuin loistava, Suomessakin käväissyt, Hundred Reasons. Vokalisointi on annettu viimeksi mainitun yhtyeen mikinheiluttajalle, ja kyllähän Colin Doranin laulua mielellään kuuntelee. Herralla on jollakin tavalla lämmin ja pehmeä tulkintatylli, vaikka rosoisuuttakin joukkoon mahtuu. Lähes samalla mitalla kuin lämpöäkin, kuten nyt vaikka energisellä ja oikeastaan vähemmän melodisella The Programm -kappaleella. Pääosin materiaali on kuitenkin huomattavasti helpommin lähestyttävää ja kuulijaystävällisempää, mutta ajoittain annetaan koohottamiselle ja huutamiselle tilaa. Onneksi tällä albumilla ei sorruta mihinkään screamon kammottaviin ylä-ääniä hipoviin kirkumisiin. Täydet pinnat siis tämän albumin vokalisoinneista.

Albumin pääasiallinen teema on aika pitkällä selvillä, mikäli on tutustunut vokalistin varsinaiseen bändiin. Tietty vaihtoehtoisuus ja skaalallinen tarttuvuus on eräänlainen tavaramerkki, joka ei anna rauhaa kuuntelijalle. Pikemminkin melodiat ja rakenteet kappaleissa saavat pienoisien hyräilyvaihteen käyntiin kuuntelijassa. Kokeilkaapa vaikka herkän kaunista ja rullaavaa The Light From A Passing Car -kappaletta. Toinen erinomainen, varmasti singlenäkin julkaistava, raita on avauskappale Vessel & Wine. Toisaalta tässä on sellainen ongelma, että ei oikein osaa päättää kenet laittaisi jalustalle, tai siis minkä. Kappaleissa on lähes kaikissa sellaisia nyansseja, jotka kannattaa ottaa huomioon vaikkei kaikkien kokonaisuus välttämättä ihan täydellinen olekkaan. Helpompi olisi mainita ne kappaleet, joilla ei ole kauhean paljon tarjottavaa. Yksi niistä on tuo aiemmin mainitsemani kaahauspala, eli The Programm.

Brittiläinen alternative-rock on helposti erotettavissa rapakon takaisista virkaveljistään, sillä amerikkalaisille tyypillinen ryppyotsaisuus on tiessään. Soittamisesta kuultaa tekemisen ilo, ja sitä kuunnellessa välittyy sama tunne myös kuulijaan. Erinomaisella kappalerakenteella toteutettu levy on monipuolinen yksilö, sillä yksikään kappale ei ole toisen kopio. Jokaiseen on saatu hyppyselinen erilaisuutta ja samalla niiden toimivuutta on nostettu lähes maksimaalisiin lukemiin. Ehdottomasti yksi vuoden 2005 parhaista brittiläisistä rokkibändeistä tämäntyylisen musiikin saralla. Hieman samaa kategoriaa kuin Burning Heartille siirtynyt Hell Is For Heroes.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-02
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.