Kaptain Sun – Blood, Rock N´ Roll & Black Angels

Ruotsista ponnistava Kaptain Sun on uransa aikana kulkenut suhteellisen pitkän matkan alkuaikojen melko puhtaasta rokkirytkeestä. Kaksi ensimmäistä levyään edesmenneelle Rage Of Achillekselle vääntänyt yhtye on nyt päätynyt Metal Breed Recordsin hoiviin ja muuttanut siinä samassa tyyliään ja imagoaan jonkin verran. Onko tämä hyvä juttu on sitten toinen asia.

Starmaster-nimisellä rallilla käyntiin lähtevä lätyskä tarjoilee kuulijalle tutumman puoleista äänimaisemaan rokkaavilla riffeillään ja rullaavalla rumputyöskentelyllään. Laulu on myös pysynyt samana, tummanpuhuvana, möreänä ärhentelynä, joka tuo sointiin räkäisyyttä ja raakaa äijämäisyyttä. Mukaan on pistetty vielä muutamia korkeita rääkäisyjä ja muutamia hiukan melodisempia mörinöitä, jotka värittävät ulosantia sangen mallikkaasti.

Valitettavasti toimivaa rokkilinjaa ei hyödynnetä, vaan jostain syystä miekkoset ovat päättäneet, että lisäpotkua pitää ottaa puhkikuluneesta Ruotsihevistä. Toisena ilmoille pärähtävä Thriller pitää jo sisällään pahaenteisiä merkkejä, kun tuplabasarit alkavat laulaa ja riffit alkavat saada yhä enemmän göteborgmaisia piirteitä. Kipale kuitenkin pysyy vielä suht’ hyvin kasassa ja kertosäkeen melodinen laulu on oikein mukavan kuuloista. Sitten alkaa alamäki. Self Destructionin kohdalla ihmettelin jo, että onko kyseessä sama bändi. Nopeaa rässikomppia ja todella kökköä heviriffiä kierrättävä ralli ei kanna kuin kertosäkeensä kohdalla, jossa on aistittavissa tiettyä hardcore-henkeä ja tämä pitääkin hädintuskin tekeleen plussan puolella.

Tämänkaltaista sekametelisoppaa on valitettavasti levy pullollaan. Rokimman kipaleet toimivat ihan mukavasti, mutta hevin sotkeminen mukaan on tehnyt kokonaisuudelle auttamattomasti hallaa. Suutari pysyköön lestissään sanoisin tähän. Nopeita kohtia ei pelasta myöskään paikoitellen aika pahasti hakeva rumputyökentely ja tähän mukaan ympätty epäsynkassa kulkeva kitarointi.

Kirkkaiden värien kyllästämästä hippitunnelmasta mustiin enkeleihin hyppääminen ei välttämättä ollut Kaptain Sunille paras mahdollinen ratkaisu. En tiedän onko tarkoituksena ollut hakea Entombedin kaltaista deathmetallin ja rokin sekoitusta, mutta tällaisenaan homma ei toimi. Jättäkää pojat se varsinainen hevi muille ja keskittykää siihen raskaaseen rokkipaahtoon jonka osaatte parhaiten.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-09
Arvostelija : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.