Loits – Ei Kahetse Midagi

Virolaisen Loitsin vuonna 2001 ilmestynyt debyyttipitkäsoitto on masteroitu uudelleen ja julkaistu parin bonusraidan ja uusien kansien kera. Ei kahetse midagi tarjoaa verta ja sotaa uhkuvaa black metalia, jossa folk-vaikutteita tuovat syntikat eivät kuulu vielä niin hyvin kuin bändin tuoreemmalla levyllä. Loits hakee sanoituksensa Viron historiasta, mutta toisin kuin useimmat muut folkkiin sotkeutuneet bändit se ei matkaa pakanajumalien aikoihin vaan hehkuttaa enemmän Viron ja natsi-Saksan ”kunniakasta” yhteistoimintaa 1940-luvulla. Bändi poseeraa kuvissa pilottitakeissa ja sotaunivormuissa, ja eräs jäsenistä käyttää taiteilijanimeä M. Engele. Moinen militarismin ja ennen kaikkea natsismin glorifioiminen saa vihan nousemaan kurkkuuni, eikä se voi olla näkymättä arvostelutekstissä, vaikka bändin musiikki on ihan siedettävää.

48-minuuttisen paketin avaa tempoltaan vaihteleva Tulisilma Sünd, joka on melko tyylipuhdasta melodista bläkkiä. Välillä meininki käy hyvin mättäväksi, kun taas väliosien syntikkaosuudet pehmentävät ilmettä ja tuovat folkkivivahteita. Vaihtelevuutta siis löytyy, mikä nostaa pisteitä. Virolaisten taistelusta puna-armeijaa vastaan kertovan Sinimäed 1944 -instrumentaalin jälkeen on vuorossa levyn paras tekele, Tõelised kuningad. Se on avausraitaa rauhallisempi ja melodisempi mutta yhtä murskaavan raskas. Kertsissä kuullaan myös mahtipontista kuorohoilantaa, ja riffikin on tappavan tehokas. Massasta erottuu vaihtelevamman rakenteensa ansiosta vielä Veri, jossa myös syntikka pääsee asiallisesti esiin parissa kohtaan. Bonusraitoina kuultavat Tõelised kuningadin demoversio ja Valge Nägun konserttitaltiointi ovat melko turhia.

Black metaliin kuuluu olennaisesti pahuuden ylistäminen, ja natsismi on epäilemättä suurimpia uuden ajan pahoja voimia. Natsismi on kuitenkin yhä niin arka haava Euroopan muistissa, että sen kanssa leikkiminen olisi syytä jättää sikseen. Tämän moraalisaarnan jälkeen täytyy vielä todeta, ettei Loitsin musiikki perustu pelkkiin 1940-luvun tapahtumien kuvauksiin vaan mukana on myös toimivaa peruspakanallista meininkiä. Tärkein eli musiikki toimii kohtalaisen hyvin, joten ilman säälittävää imagoa ja paikoin arveluttavia sanoituksia arvosana nousisi korkeammaksi.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-27
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.