Metsatöll – Terast Mis Hangund Me Hinge 10218

Metsatöll ei nimestään huolimatta ole enää varsinaisesti yksinäinen susi, vaan kokoonpano on noussut Viron suosituimpien metalliaktien joukkoon sekä laadukkaiden levytystensä että energisten esiintymistensä ansiosta. Hiiekoda-pitkäsoittoa suitsutettiin superlatiiveja säästelemättä maailman metallimedioissa ja yhtyeeltä on odoteltu uutta materiaalia vesi kielellä. Metsatöllin tuorein julkaisu sisältää kuitenkin tuttuja säveliä: vuonna 1999 julkaistusta debyytistä jäi hampaankoloon yhtä ja toista, sillä levynkansista tuli painofirman virheiden vuoksi kammottavaa pikselimössöä eivätkä sounditkaan olleet parhaat mahdolliset. Yhtyeen kokoonpano ja tyylikin ovat eläneet sitten debyytin: vokalisti Markus on nykyisin ainoa alkuperäisjäsen, ja etenkin moni-instrumentalisti Laurin mukaantulo on kasvattanut Metsatöllin soitinarsenaalia toiseen potenssiin. Terast mis hangund me hinge -pitkäsoiton uudelleenjulkaisu antoi siis mahdollisuuden päivittää laadukkaat sävellykset yhtyeen nykyisen soundin mukaisiksi.

Metsatöllin metalli on parhaimmillaan Veresulasedin kaltaisissa keskitempoisissa paloissa, joissa yksinkertainenkin riffittely saa tunnelman äitymään barbaarisen raivokkaaksi ja tempaa vastaansanomattomasti mukaansa. Myös raivokkaasti laukkaava taisteluhymni Terasetuli edustaa levyn parhaimmistoa ennen muuta tarttuvalla kertosäkeellään, ja Korpiklaanin mieleen tuovan Mõõkin akustiset kansantanssinäpyttelyt sekä majesteettisen päätösraidan Oma laulu ei leia ma üles keinutus saavat vaivatta pökkelöimmänkin hevikarjun jalan vispaamaan. Laurin kansanmusiikkisoittimet eivät luonnollisesti ole yhtä suuressa roolissa kuin Hiiekodalla, jolla ne olivat sävellysvaiheesta lähtien musiikin peruskiviä. Folk-elementit antavat kuitenkin sävellyksille oman pikantin sävynsä, joka sitoo luontevasti kappaleet osaksi nyky-Metsatöllia. Alkuperäisellä debyytillä yleistunnelma oli luonnollisesti karumpi ja alkukantaisempi, mutta uudelleenjulkaisua ei ole kiillotettu liikaa, vaan pääpaino on edelleen hifistelyn sijaan vahvalla tunnelmalla.

Metsatöllia on hehkutettu mediassa estoitta jo pitkään, mutta kyseessä ei ole mikään roskajournalismin salaliitto. Virolaisten metalli on aidosti tasaisen hyvin sävellettyä ja toteutettua, eikä kenenkään, joka arvostaa kansanmusiikin raskaampia sävyjä, ole syytä jättää siihen tutustumatta.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-07
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.