Mutants, The – Mutants Death Cult

Fidel Castro etsii sikareitaan, mafioso lapiotaan, Tuff Gong rytmejään ja haitilainen voodoopapitar kanojaan. Nämä ilmeisesti löytyvät The Mutantsin treenikämpältä, koska kaikki ovat sotkeutuneet Mutants Death Cult -albumilla rockmusiikin ilosanomaksi. Albumilla bändi seilaa Karibianmeren rannikoita ryöstöretkellä saarivaltioiden mehukkaimpien rytmien ja tyylien pariin. Pitää oikein ihmetellä, miten kylmässä pohjoisessa osataan näin hyvin jäljitellä groovekehtojen hienoimpia hedelmiä.

Loistavaa Voodoo Blues -albumia on vaikea päihittää. Tämä albumi yrittää kovasti. Toisaalta se voisi olla ylijäämät edellisestä sessiosta tai tupla-LP:n toinen puoli. Albumia kuunnellessa tulee usein fiilis, että enkö juuri kuunnellut tämän kappaleen? Tyyli ei siis ole juurikaan muuttunut ja biisien samankaltaisuus syö levyn tehoa. Kappaleet vilisevät hienoja koukkuja kuitenkaan yhtään selvää hitintynkää ne eivät muodosta. Biisejä on turha siis esitellä muutamaa huomiota lukuunottamatta. Päätösraita The Ghost of Meadow Hill ampuu napin otsaan ja valelee jalkoihin betonikengät. Raita, jolla mafiakummisetä muistelee epäonnistunutta pokeri-iltaa loungejazzin taustoittamana, ei kertakaikkiaan voi epäonnistua. Jun ‘Gala lainaa pari tahtia Iron Maiden -klassikosta The Trooper, jatkaen edelliseltä albumilta alkanutta lainaperinnettä.

Albumilla vierailee liuta muusikoita, joista kummallisin vieras on Kaarle Viikate, jonka kitarointia kuullaan Serious Mojo -kappaleella. Oliko Repe Helismaa myös kaappiafro? Nadi Hammoudan vokaalit puolestaan maistuvat niin hyvältä mafia-anthemilla, että mielellään herraa kuulisin enemmän studioäänitteillä. Oman erikoisen lisän tuo Jaire Pätärin sitarointi kahdella raidalla. Tuottajana toimii jälleen kerran Jürgen Hendlmeier, jonka nimi lienee jo synonyymi sanoille suomalainen rock ja laatu.

The Mutants on kummallinen bändi. Se soittaa perinteistä instrumentaalista rock-musiikkia, jossa kiteytyy 70-luvun funkin parhaat puolet surfgarageen ja saa silti ihmiset tanssilattialle heiluttamaan kanisteriaan. Ryhmän musiikista tulee yksinkertaisesti todella hyvä fiilis ja toistosta huolimatta Mutants Death Cult on kova kuin Shaftin hauis.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-02
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.