Sólstafir – Masterpiece Of Bitterness
Kymmenvuotisesta urastaan huolimatta Sólstafir on tämän julkaisun lisäksi tehtaillut vain yhden täyspitkän levyn, eikä yhtyeen nimi ole juuri julkisuudessa esiintynyt. Toivottavasti tämä omaperäinen islantilaisryhmä nousee Spikefarmin kiinnityksen myötä laajemmin metalliyleisön tietoisuuteen, koska materiaalinsa puolesta sillä on siihen hyvät edellytykset. Masterpice Of Bitterness sisältää täyden lastin kokeellista tunnelmametallia, jonka luokittelu on yhtä vaikeaa kuin sen arvostelu. Tarjolla on unenomaista maalailua, reippaita hölkkäkomppeja ja jopa kylmiä black metal –sävyjä. Yhteistä näille elementeille on omaperäinen, sanoisinko häiriintynyt ote, jonka sisäistäminen lienee se levyn kolahtamisen kannalta olennainen seikka.
Monipuolisista elementeistään huolimatta levy on yhtenäinen kokonaisuus, eivätkä kappaleet tunnu alkuhämmennyksen jälkeen lainkaan keinotekoisilta tai hajanaisilta. Osat nivoutuvat yhteen onnistuneesti ja levyllä vallitsee sama rauhallinen ja maanläheinen tunnelma sekä massiivisissa hehkutusosioissa että herkissä jammailupätkissä. Valitettavasti Sólstafirin tarjoamaan pitkään ja värikkääseen matkaan mahtuu myös heikompia osuuksia. Mahtipontisimmista osioista osa kuulostaa hätäisiltä, eikä yhtyeellä tunnu olevan perinteisten pakanamelodioiden saralla mitään uutta annettavaa. Välillä levyä kuunnellessa toivoo, että Sólstafir olisi tyytynyt soittamaan hevimiesten unimusiikkia ilman sen kummempaa mahtailua, sillä sitä tämä kotikaljantuoksuinen skene on tarjonnut tarpeeksi.
Levyn soundimaailma on ilahduttavan orgaaninen. Kitaroissa on sopivasti tunkkaista pehmeyttä, joka tekee ilmavista äänivalleista entistä vaikuttavampia. Mitään suhinaa ei kuitenkaan tarvitse kuunnella, vaan soundi on selkeä ja tasapainoinen. Erikoisen vahvassa asemassa on basso, jonka hypnoottinen jammailu varastaakin usein shown kappaleita kuunnellessa. Aalbjörn Tryggvasonin omaperäinen laulutyyli huokuu kyllä tunnetta ja omaperäisyyttä, mutta itseäni miehen epävireinen hoilaus rupesi paikoin ärsyttämään. Levyn tinkimättömään fiilikseen ilmaisu kuitenkin sulautuu täydellisesti.
Masterpiece of Bitterness on mielenkiintoinen ja tuoreen kuuloinen levy, joka kaikkien omaperäisen tunnelmoinnin ystävien kannattaa hankkia käsiinsä. Aivan puhtain paperein se ei minun kirjoissani selviä, mutta omaperäisyydellä ja piilevällä nerokkuudella se paikkaa paljon. Jos kärsivällisyytesi riitti tämän arvostelun lukemiseen, jaksat luultavasti uppoutua myös Sólstafirin maailmaan. Hyvä niin, koska tarjolla voi olla monta taianomaista hetkeä.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-14
Arvostelija : Mika Koskela
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]