Ufo – Showtime

Tämän päivän hevidiggareille hieman tuntemattomammaksi jäänyt Ufo on 35-vuotisen taipaleensa aikana juurruttanut paikkansa olennaisena osana heavymetallin historiankirjoitusta, vaikkakaan bändi ei ole koskaan varsinaisesti saanut sitä viimeisintä nostetta ja suosiota, jolla aallonharja olisi saavutettu. Ufo onkin, osin tahtomattaan, mutta myös moninaisten jäsenseikkailujen ja muiden sotkujensa vuoksi, joutunut jonkinlaisen perusduunaribändin asemaan. Yhtyeen moottori on kuitenkin aina pärissyt sen verran tasaisesti, että kyyti on ollut makoisaa.

Bändin ensimmäinen dvd-tallenne on Saksassa viime vuonna kuvattu klubikeikka. Pitkän linjan fanikaarti on silti selvästi pidättyväinen, kun Saksassa ollaan. Bändiä tarkkaillaan kuin testin tai kokeen muodossa, että miten se vanha vielä jaksaa. Ja hyvin jaksaa.

Bändin nokkamies, vokalisti Phil Mogg, on piinkovassa iskussa, otsasuonet pullistellen hän tulkitsee intensiivisesti vokaaliosuudet. Varsinaisen shown bändin osalta varastaa kuitenkin kitaratähti Vinnie Moore, jonka runsaat kitarakuviot biisissä kuin biisissä tahtovat välistä mennä jo hieman itsekorostuksen puolelle. Taidokkaita sooloja kuullaan runsain mitoin, mutta välistä Moore sortuu ynkkämäiseen runsaudenpulatyyliseen soitantaan, kun peruskaavamaiset biisit olisivat kenties kaivanneet hillitympiä kuvioita.

Rumpali Jason “Bonzo” Bonham takoo kannuja rytmikkäästi ja yrittää yllyttää varautunutta saksalaisyleisöä villiin menoon siinä liiemmin onnistumatta. Showmiehen elkeitä ja otteita Bonhamilla riittää yllin kyllin niin lavalla kuin lavan ulkopuolellakin. Nyttemmin Bonham on jättänyt Ufon ja liittynyt Foreignerin riveihin tehden tilaa vanhalle tutulle, Andy Parkerille. Ehdottomat sympatiapisteet Moggin ohella vie kuitenkin basisti Pete Way, jonka vilpitön hyväksymisen hakeminen yleisöltä ja kiitoksen antaminen heille on omalla tavalla jotain niin puhdasta rock’n’rollia.

Tiukan rokkikeikan vanhat herrat vääntävät, ja tulkinta on hioutunut vuosien saatossa omakseen. Soundimaailma on keikalla hyvä, itse asiassa erittäinkin hyvä. Settilista kattaa monia bändin klassikoita jo parinkymmenen vuoden takaa, mutta myös kahdelta viimeiseltä levyltä on dvd:lle kelpuutettu muutamia kappaleita. Iron Maideninkin keikoilta tuttu Doctor Doctor tulee tietysti, mutta myös muita klassikkoja, kuten Rock Bottom ja Shoot Shoot. Tupladvd:n toinen puolisko tarjoaa jousikvartetin kanssa soitetun studioliven bändin uusimmista kappaleista.

Ehkä meikäläisiä kiinnostavin aspekti lienee kuitenkin dokumenttiosuudessa tarjottu pätkä Silja Linen Rockboat-risteilyltä, jonne bändi valmistautuu silmin nähden pelokkaasti, vastassa kun on perinteinen pohjoismaalainen umpitunnelissa oleva risteilykansa. Tämänkin kuriositeetin vuoksi ja perinteisemmän tarjonnan pohjalta keikkatallennetta uskaltaa lämpimästi suositella vähintään pakko-ostokseksi bändin faneille, mutta myös muille perushardrock-sävytteisistä keikoista pitäville.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-09
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.