Absoluuttinen Nollapiste – Mahlanjuoksuttaja
Hienoa, Absoluuttisen Nollapisteen levytysura on edennyt järjestyksessä tasanumeroiseen albumiin. Vanha ”viidakon lakihan” on, että joka toinen yhtyeen levyistä on oleva loistava ja joka toinen vain hyvä. Suljetun tai Nimi muutetun tasoiseen nerokkuuteen ei tosin ole palattu, mutta Mahlanjuoksuttaja on joka tapauksessa tuntuva parannus kahden vuoden takaisesta Seitsemännestä sinetistä.
Sortovuodet-b-puolikokoelman uudet kappaleet ennakoivat jo hieman rokimpaa levyä. Sähkökitararaitojen lisääntymisen ohella Mahlanjuoksuttajaa määrittää tuttu progressiivinen ilme. Tällä kertaa lopputuloksena on linjakkaimmin perinteiseen progekontekstiin sopiva Nollapiste-levy. Tätä korostaa varsinkin kosketinsoittaja Janne Hast, joka on nyt toden teolla integroitu osaksi yhtyettä. Edelliseen levyyn verrattuna Mahlanjuoksuttaja on niin soittonsa ja soundiensa kuin sävellyksiensä puolesta yhtenäisempi kokonaisuus. Lyriikoistakin voi aistia, jos ei muuta, niin tunnelmallista jatkuvuutta. ”Missä on kaikki mitä rakastan?” toistuu myös kirjaimellisesti pariin otteeseen levyllä.
Muutoksia on myös havaittavissa tavassa jolla kappaleet soljuvat eteenpäin. Luonnollinen pohjagroove pysyy vaikka kappaleet välillä jäsentyvät hieman erikoisemmin tai venyvät yli seitsenminuuttisiksi. Yhtyeen jamit eivät samalla tavalla kysy kärsivällisyyttä kuin Seitsemännellä sinetillä. Kulmikkuutta on vain albumin lyhyimmällä ja iskevimmällä raidalla, mutta pelkästään hyvässä mielessä. Sävyltään uhkaavaan napakka Miten tässä vielä käy? -ralli kiilaa suoraan Nollapiste-parhaimmistoon.
Kuunneltavaa levystä löytyy niin soittohommia kuin hyviä sanoituksia arvostaville. Tommi Liimatan tekstit aiheuttavat nyt sopivassa suhteessa ”ahaa”- ja ”häh”-elämyksiä. Musiikillisestikin veikeä Onko meiltä kuulunut meteliä? on levyn lyyrinen valopilkku. Vastasyntyneessä ei ole palomuuria / mutta taudit tekevät pian siitä vahvan / ja taudit uusinnoille immuunin. Liimatan tutut, paranoialla ja kriminaaliestetiikalla leikittelevät kielikuvat ovat myös vahvasti mukana. Jos puhut / joku takanasi hiihtää vaikka luulit hiihtäväsi viimeisenä / jos puhut / rakkaasi kenkään ilmestyy hius ja keittoon liuos. (Ruukunvalajat).
Mahlanjuoksuttaja vedonnee niihin, jotka tykästyivät Absoluuttisen Nollapisteen kahteen viimeisimpään levyyn. Entisaikojen eksentrisen sympaattiset rönsyt ja pop-oivallukset ovat kuitenkin tällä kertaa vähemmistössä, progejammailun ja tunnelmanluonnin noustessa keskipisteeseen. Se ei haittaa lainkaan, sillä viisikon soitannon lisäksi tekstit ovat taaskin huippuluokkaa.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-13
Arvostelija : Tom Sundberg
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.