Superchrist – Colorgun

Superchristille on laulettu ylistysvirsiä maan musiikkimedioissa koko alkutalven ajan, eikä meikäläinen voi muuta kuin liittyä kuoroon. Yhtyeen debyyttialbumi Colorgun on yksinkertaisesti turkasen mukaansatempaava paketti, joka ei suostu poistumaan soittimesta sitten millään. Monitasoisista biiseistä, yhtenäisestä tunnelmasta, jykevästä tuotannosta – kaikesta! – kuulee, että bändi on valmistellut esikoistaan kiireettä, huolella ja rakkaudella.

Colorguniin on ladattu sekä eeppisiä, hitaammin aukenevia slowburnereita (It’s All Safe Now, Yellow Ground) että suoraviivaisempia rykäisyjä (My Everything, Tear Me Down Tonight). Materiaalia yhdistää tietynlainen mietiskelevä, aamuöinen tunnelma. Bändin vanhan “hittibiisin” My Best Friendin kaltaisia kevyitä rallatuksia ei ole Six Six Seven -välisoittoa lukuunottamatta joukkoon eksynyt. Aivan erillisen maininnan ansaitsee Sydän, Sydän -yhtyeen Tuomas Skopan kanssa kirjoitettu ja esitetty Total Gym, joka tuntuu noudattelevan tekstiään myöten omaa, toismaailmallista logiikkaansa.

Virkistävintä Superchristissa on kenties se, että bändi ei häpeile myöntää musiikillisten esikuviensa löytyvän pääasiassa 90- ja 2000- luvuilta. Mikko Lohenojan laulumelodioissa kummittelee Alice In Chainsin edesmenneen Layne Staleyn henki riffittelyn hoituessa Josh Hommen tunnetuksi tekemään “popmelodioita alavireellä ja säröllä” -tyyliin. Lohenojan intoutessa sooloiluun tuloksena taas on aivan mahtavaa, J Mascis -henkistä kaaoskitarointia. Minttu Murasen ja Lassi Jokisen muodostama rytmiryhmä soittaa niukkoja, tarttuvia jytäyksiään niin timmisti, että monet maineikkaammatkin yhdistelmät jäisivät kilpasoitossa kakkoseksi. Kokonaisuus on vielä kiillotettu lievästi yhdeksänkymmentäluvun Englantiin päin kallellaan olevilla tuotantojipoilla. Soundi on tuore, mutta muotivirtauksista vapaa – rosoinen mutta lämmin.

Aivan klassikkosarjaan en Colorgunia uskalla nostaa, mutta onpahan se nyt kuitenkin julkaisuvuotensa selkeää parhaimmistoa, ulkomaanelävät mukaanlukien. Useampienkin debyyttialbumiaan suunnittelevien yhtyeiden kannattaisi muistaa, että “best of… so far” -tyyppiset ratkaisut kuulostavat yleensä juuri siltä – hajanaiselta kokoelmalevyltä. Superchrist osoittaa, että se ensimmäinenkin albumi voi olla bändin aiemmat saavutukset sivuuttava, rohkea ja itsenäinen teos.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-05
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.