Viola – Anything Can Stop us

Violan kutistuttua kaksimiehiseksi odotusarvona oli, että musiikki muuttuu konepitoisemmaksi ja elektronisemmaksi. Kitaroita ei ole kuitenkaan jätetty kokonaan sivuun ja Riku Kärkkäisen helposti tunnistettavaa melankolista ääntä voitaneen jo sinällään kutsua yhtyeen tavaramerkiksi. Anything Can Stop Us sisältää sopivassa määrin vanhaa tuttua Violaa, kokeellisia sovitusratkaisuja, muistumia 80-luvulta sekä Interpolilta ja the Braveryltä tuttua tanssittavuutta. Jännittävintä levyssä on se, mitä koneistuminen on tuonut mukanaan.

Albumi alkaa turvallisen tuntuisella pop-balladilla Utopia Frailway. Uusiin kujeisiin päästään seuraavalla, Breathtakerilla, joka lähenee osin aiemmin mainittujen bändien tanssittavaa poppirokkia ja leikittelee biisin loppupuolella Mew-tyylisin tuplabiitein ja falsetein. Life’s Too Long -biisin kohdalla leuka loksahtaa auki. Nokkahuilusoundin, falsettilaulun ja teatraalisen tenorilaulun yhdistelmä on kerrassaan humoristinen, mutta kertosäe pitää biisin uskottavuuden rajan tällä puolen, vaikka ironia sieltä rivien välistäkin taitaa kukkia. Perinteisemmin keinoin toimiva Tedium Rock antaa hetken hengähdystauon ennen kuin Shamateur letkeine kitaroineen ja bongorumpuineen vie mielikuvat rantalomalle, jossa kuljetaan huolettomana, kenties laitamyötäisen letkeyttämänä, havaijipaidassa, olkihattu päässä, aurinkolasit silmillä ja kesäinen drinkki kädessä. Herkkä Anything Can Stop Us toimii riisutusti kosketinsäestyksen ja ajoittaisten ääniefektien voimin. Sen jälkeen A for Apathyn nyrjähtänyt biitti kulkee kuin ylikierroksilla käyvä sydämentahdistin. Aina askeleen edellä ja siihen väliin vielä pari ylimääräistä. Rauhallisemmat ja menevämmät kipaleet vuorottelevat läpi levyn, mikä on hyvä tasapainon kannalta.

Anything Can Stop Us -albumista jää päällimmäisenä mieleen sen musiikillisen leikkimielisyyden tuntu. Violan kaksikolla on varmasti ollut studiossa hauskaa. Alkuihmetyksestä toivuttua on todettava, että levy on hyvä, vaikkakin vaikuttaa toteutukseltaan sympaattisella tavalla raakilemaiselta. Itse asiassa se, että kokeilun jäljet kuuluvat levyllä eikä jälkiä ole turhan paljoa siloiteltu, vain lisää levyn tenhoa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-10
Arvostelija : Pipsa Parkkinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.