Moi Caprice – You Can´t Say No Forever

Tanskalaisen Moi Capricen toinen albumi on julkaistu täällä meillä reilun puolen vuoden viiveellä verrattuna alkuperäiseen julkaisuun bändin kotimaassa. Voisin melkein veikata viiveen syyksi sitä, että täällä on kaikessa rauhassa katseltu mitä Mew-yhtyeelle ja sen suosiolle tulee maassamme tapahtumaan. Hyvin bändillä tällä hetkellä tuntuu pyyhkivän, ja varmaankin loppuunmyydyt keikat Nosturissa ja Tavastialla ovat toimineet eräänlaisena laukaisijana myös tämän yhtyeen julkaisulle.

Pieni varoituksen sana tässä vaiheessa: jos et voi sietää Mew’tä tai muita vastaavia yhtyeitä, niin vaihda sivua jo tässä vaiheessa. Muutamalla raidalla on tosin hieman vauhdikkaampaa otetta kuin Mew’llä, mutta pääsääntöinen linjaus molemmilla yhtyeillä on melko identtinen, siis aavistuksen ponneton poppis. Ajoittain suuntauksia löydetään taiteelliseen suuntaan kumartavasta, ei niin helposti omaksuttavasta tai aukeavasta musiikista. Väillä tulee mieleen kasarivaikutteinen, kotoinen The Crash.

Yhtyeessä on toinenkin yhteys The Crashiin, sillä vokalisti kuulostaa erehdyttävän paljon Teemu Brunilalta. Molempien äänet liikkuvat sellaisessa sfäärissä, jota joko inhoaa tai vaihtoehtoisesti rakastaa. Omaa kantaani en tässä ryhdy julkistamaan, vaan todetaan nyt tuo yhteys, sillä se on väistämätön.

Moi Caprice on absoluuttisella tavalla taiteellista ja kasarihenkistä kitarapoppia, jossa on välillä maalailtu taivaanrantoja kapealla sudilla ja pastelliväreillä. Ajoittain maalailu tuppaa nousemaan liiaksi pintaan, kuten vaikkapa yhdeksän minuutin mittaisella Through Loopholes with Love -raidalla. Siinä tuntuu luuppi jääneen pahemman kerran pörräämään saman kuvion ympärille. Toisaalta levylle mahtuu paljon hyviäkin aihioita ja ideoita. Yhtenä esimerkkinä reipas Tonight Might Prove to Be Your Only Chance, jonka rummutkin ovat maukkaasti miksattuja.

Single Glamorous Women ja My Girl You Blush ovat levyn ehdotonta kärkeä, vaikka ne eivät kauhean monikerroksisia kappaleita olekaan. Kokonaisuus on kuitenkin ajoittain jopa hyväntuulinen. Voisin hyvin kuvitella Moi Caprice lämmittelevän Mew’tä maaliskuisella Kulttuuritalon keikalla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-20
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.