It Dies Today – The Caitiff Choir

Buffalolaisen It Dies Todayn debyytti-albumi on vihdoin löytänyt virallisen reittinsä eurooppalaiseen jakeluun. Yhtyeen Trustkill Recordsilla jenkkijakelussa ollut albumi sai uudella mantereella sen verran hyvän vastaanoton, että albumi on nyt virallisesti hyväksytty Century Median laajempaan jakeluun myös täällä Euroopassa. Century Media on laskenut tosin suhteellisen varmanpäälle, sillä tämä yhtye kuulostaa niin virheettömältä, melodiselta ja iskevältä, kuin vain hyvän maun rajoissa toimittaessa voi kuulostaa. Samalla yhtyeessä on ennalta-arvattavuutta, valjuutta ja toistoa. Lähes jokainen kappale on kuin toisinto edellisesta, tosin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kaikista kappaleista pystyy jopa osittain aistimaan sen, mitä tuleman pitää. Oikeastaan noista poikkeuksista yksi on avausraita My Promise, joka kaikessa rujoudessaan ja suoraviivaisuudessaan pesee muun materiaalin täysin.

Periaatteessa tuo yhtyeen ennalta-arvattavuus on eräällä kummallisella tavalla myös sen hyve. Levy-yhtiöiden managerit lienee huomanneet saman kuin moni muukin, eli sen että tällä yhtyeellä on kaikki puitteet valloittaa pienoisia screamo-sydämiä ympäri maailman. Siihen ei oikeastaan tarvita kuin pari kappaletta The Radiance -tyylisiä vetoja, tunnetta ja mukiin menevä imago. Toisaalta yhtye pystyy myös kunnioittamaan suoraviivaisuutta vaativien kuluttajien mielipidettä, ja tarjoaa siten vaikkapa mainitsemani The Radiancen- sekä The Depravity Waltzen -tyylisiä huutovetoja.

Levyn materiaalissa ei sinänsä ole mitään sen suurempaa vikaa tai aukkoja. Ainoastaan tuo samankaltaisuus alkaa jossakin välissä, ja oikeastaan jo suhteellisen nopeasti tuntumaan turhauttavalta. Vokalisointi hoidetaan mallikkaasti, mutta sekin on samaa rakennetta toistavaa. Screamo-tyyli, murina ja puhtaat osuudet vuorottelevat yhtä säännöllisesti kuin Suomen kesä on kylmä. Kolmas mainitsemisen arvoinen kappale on A Thredony For Modern Romance, jossa tosin vedetään kaavamaiset laulut, mutta sen kitarasoolo pelastaa hyvin paljon.

Danten innoittamaa yhtyettä voi siis varauksetta suositella kaikille mustatukille, jotka saavat omat nautintonsa kuunnellessa tarinoita elämän raadollisuudesta sievässä emotionaalisessa paketissa. Samoin muutamaan kappaleeseen kannattaa tutustua, mikäli esimerkiksi As I Lay Dying toimii.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-16
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.