ALooP – Global Crisis

Tanskalaisen Aloopin nimi viittaa pikemminkin kelluntamusiikin ja ambientin suuntaan, mutta se on harhaanjohtava ajattelutapa. Oikea suunta yhtyeen musiikilliselle annille on kevyesti heitettynä asennemetallin, thrashin ja modernimman metallin sekoitus. Yhtye on päässyt tulemaan melkoisen puskista ja sen vahvuudet ovatkin osittain juuri siinä. Tosin biisien kirjoitustaito ja melodiat uppoavat todella mainiosti. Jacob Hansenin tuottamalla ja masteroimalla platalla on vaikutteita moneltakin artistilta, mutta ennen kaikkea hyvät ja selkeät soundit. Riffit ovat kirkkaita, paitsi muutama tarkoituksella tukkoiseksi jätetty yksilö, jotka istuvat muottiin vallan mainiosti. Myös vokalisointi on selkeätä, ja molemmista tyyleistä saa selkoa suhteellisen vaivatta. Moni varmaan arvaakin, että vedetään vuoron perään murinalla ja puhtaalla. Ei siinä mitään, jos homma toimii, niin miksei vedettäisi.

Jo avausraita Breath Of The Self-righteous tarjoaa sellaisen kappaleen, jossa on taidokkaasti yhdistetty noita kolmea mainitsemaani musiikillista suuntausta. Taidokkaasti juuri siinä mielessä, ettei palasista koostu repaleista palapeliä, vaan oikeasti saumaton kokonaisuus. Vokaleihin on otettu väliosaan myös syvää kuolonkorinaa, joka sopii kyseiseen kohtaan erinomaisesti. Välillä yhtye muistuttaa Hatespherea, kun taas puhtaissa osuuksissa tulee mieleen God Forbid. Varsinkin vokalisti Bo Larsen on puhtaissa osuuksissa uskomattoman lähellä God Forbidin Byronia. Miltä kuulostaisi noilla vokaleilla vedetty Entombed-riffittely, no tietenkin An Ode To The Six-sided Manilta. Häiritsevää kenties jonkun mielestä, mutta hyvällä maulla toteutettuna viihdyttävää kuunneltavaa.

Levyn materiaali kokonaisuudessaan on onnistuneesti ladottu kymmeneen runkoon, joiden ympärillä on erinomaisia elementtejä. Varsinkin se, että kunkin elementin käyttö on ollut melko järkeenkäyppää, vaikka ihan hitusen samaa kaavaa seurataankin. Niin se tietysti tahtoo olla lähes kaikessa metallissa, että vanhoja konsteja on yritettävä tarjota uudessa kuosissa. Nyt se on tehty onnistuneesti. Riffeissä on variaatiota, vokaleissa samoten. Myös rummuissa on ajoittain melko tukevaa paukuttelua, kuitenkin melodisuuden ollessa pääosissa. Viihdyttävä albumi on päätetty tunnelmalliseen, tosin aavistuksen sahaavaan instrumentaaliin, joka on ehkä hieman väärin sijoitettu. Mutta toisaalta, kyseessä lienee eräänlainen feidaus tulevaa silmälläpitäen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-10
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.