Trouble, The – Nobody Laughs Anymore

Kun lähdetään etsimään Bostonista hardcorebändejä, löytyy niitä varmasti tukuttain. Kun taas katsotaan sellaisia bändejä kuten mahtava Slapshot tai legendaarinen SSD, voi eron uudempiin, vaikkakin hyviin orkestereihin huomata. Eräs tapaus on vuonna 1996 uransa aloittanut, väärin kuullusta Cock Sparrer -biisistä nimensä saanut The Trouble. Bändin laulajan, Gibby Millerin saattaa joku tunnistaa myöhempien aikojen bändistään Panic, mutta ennen sitä oli The Trouble. Hardcoresta, punkista ja oi!:sta ja vaikutteensa imenyt The Trouble ehti nauhoittaa yhden levyn, tukun seiskatuumaisia ja yhden EP:n. Bridge 9 on nyt julkaissut kahdesta The Trouble -julkaisusta ensimmäisen, miesten debyyttialbumin Nobody Laughs Anymore.

Tiukka paketti kiistelemätöntä hardcorea yllätti jopa minut, sillä itsekään en bändistä ennen levyä ollut muuta kuullut kuin American Nightmaren soittaman coverin biisistä Dead And Gone. Positiivisessa mielessä Trouble yllätti minut, sillä materiaali on todella hyvää ja saa kuuntelemaan levyn yhdeltä istumalta loppuun. We Are The Blood aloittaa lätyn ja kappaleesta on heti havaittavissa oi- ja punkvaikutteet, niin musiikin kuin sanoituksienkin puolelta. Vanha skinheadmeininki on teksteissä läsnä vahvasti ja saappaitahan ei koskaan naulaan ripusteta. Levyn neljästätoista biisistä seuraava erityisen maininnan ansaitseva on This One’s For You, joka on mukaansa tempaava ylistys yheiskunnan ulkopuolella kulkijoille. Ensimmäinen levyn kahdesta coverista on Satan’s Ratsin You Make Me Sick vanhan koulun punkin hengessä. Gibbyn räkäinen ääni tukee Troublen biisejä täydellisesti, kuten nopeammassa biisissä Teenage Terror.

Teksteissä Trouble kertoo niin luottamuksesta, ystävistä kuin toivostakin. En keksi yhtään bändiä johon suoraan lähtisin The Troublea vertaamaan, sillä materiaali tarjoaa niin paljon eri vaikutteita, että The Trouble painii aivan omassa sarjassaan, sen kuninkaana. Nykypäivänä katupunkiksi leimattava Grasping At Steraws antaa sekin oman makunsa tähän kokonaisuuteen. Loppupuolelle tultaessa tulee vastaan aivan loistava Dead And Gone, joka lähtee käyntiin ska-henkisesti, mutta tiivistyy sitten tiukaksi paahdoksi. Viimeisestä biiseistä parhaat ovat Saturday’s Kids ja Youth Is Wasted By The Young, joka levyn virallisesti lopettaa. Bonusbiisinä kuitenkin vielä löytyy Joy Divisionin Insight.

The Troublen Nobody Laughs Anymore on todella hyvä hardcore/punkrocklevy, jollaisia nykyaikana ei niin vain tehdä. Bändin lyhyen historian aikana se kuitenkin ehti tehdä todella loistavaa materiaalia ja odotankin innolla Trouble julkaisuiden toista osaa, jolta löytyvät seiskatuumaiset, ep ja kaikki muu ikinä nauhoitettu materiaali kahdella CD:llä. Kaiken lisäksi bändi on aikeissa soittaa muutaman reunionkeikan, koska vuonna 1999 bändin jäähyväiskeikan esti Bostonin poliisi.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-15
Arvostelija : Markus Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.