Rammstein – Rosenrot

Kuvitellaan, että Reise Reise on Rammsteinin uran iloisin ja pirtein levy – kunnon rantalentopalloilijoiden bailulätty, joka saa jokaisen jannun ja jannuttaren hymyilemään. Tuon Mein Teilin ja Amerikan kaltaisia hittejä sisältäneen albumin jo etukäteen jämälevyksi tuomittu sisar, Rosenrot, puolestaan esittelee maailmalle tämän saksalaisen karjuryhmän pimeämmän puolen. Jo levyn kansitaide kertoo, että nyt liikutaan jäisillä vesillä. Poissa ovat koko kansan yhteislaulut, Rosenrot on kylmää terästä suoraan sydämeen. Enää ei hymyilytä.

Levyä on vaikea jakaa osiin, sillä se on ennen kaikkea kokonaisuus. Kauttaaltaan hyvin epärammsteinmainen, eikä bändiä monilta osin tunnistaisi samaksi ilman Till Lindemannin voimakasta tulkintaa. Tutut elementit ovat monelta osin yhä läsnä, mutta kauaksi on tultu muinaisista marssimetallin ajoista. Kappaleet kuten Zerstören ja Mann Gegen Mann muistuttavat menneistä tuulista, vaikka nekin ovat täynnä uusia kuvioita. Muuten Rosenrot on hyvin melankolinen albumi, täynnä ahdistusta, vihaa ja synkkiä melodioita Rammsteinille tyypilliseen kieroon huumoriin puettuna.

Rosenrot on hyvin keskitempoinen levy, joten varsinaisia vauhtipaloja ole tarjolla. Mollivoittoisuudestaan ja tietynlaisesta hyvänlaatuisesta musikaalisesta masennuksesta huolimatta yleisilme on hyvin rokkaava. Omaperäiset sovitusratkaisut ja Rammsteinille poikkeukselliset äänimaisemat tuovat orkesterin ilmeeseen kaivattua tuoreutta, onpahan kitaroista jopa maltettu sammuttaa säröt hetkeksi tai pariksi. Stirb Nich Von Mir (Don’t Die Before I Do) –biisi toimii tästä parhaana esimerkkinä kappaleen ollessa duetto englanniksi laulavan neitosen kanssa. Eritäin tyylikäs murhaballadi.

Osuuko Rosenrot kuulijan makuhermoon riippuu täysin siitä, että mikä Rammsteinin ilmaisun osa-alueista on lähimpänä sielun syövereitä. Henkilökohtaisella tasolla tämä on orkesterin paras luomus sitten Sehnsuchtin. Lähes täydellisen ilmapiirin rikkoo ainoastaan espanjaksi laulettu Te Quiero Puta!, jonka lattarifiilikset eivät yksinkertaisesti istu muun levyn tunnelmaan, vaikka biisissä onkin omanlaistaan häiriintynyttä harmoniaa. Haluan sinua, huora!, kuten tämän kappaleen käännös toteaa. Samat terveiset voi lähettää kohti Saksaa. Äkkiä takaisin Suomeen sieltä!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-08
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.