Anssi Kela – Rakkaus On Murhaa

Olipa Anssi Kelan musiikista sitten mitä mieltä tahansa, miehen vaikutusta suomalaisen popmusiikin valtavirtaan voi tuskin kukaan kiistää. Täysin puskista tullut ja yllättäväksi myyntimenestykseksi noussut kelpo debyyttialbumi Nummela ja hieman vaisu kakkoslevy Suuria kuvioita saavat nyt seurakseen kolmannen levyn.

Yleensähän kolmatta täyspitkää levyä pidetään vaikeana: artistin pitäisi kyetä uudistumaan mutta silti säilyttää jotain aiemmilta levyiltä tuttua. Ilahduttavaa on se, ettei Kela ole päästänyt valtavan suosion mukanaantuomia paineita vaikuttamaan lopputulokseen, sillä Rakkaus on murhaa on tekijänsä ehjin levy tähän asti.

Perusresepti on jo aiemmilta levyiltä tuttu, eli samalla kitarapop-linjalla mennään. Kela soittaa lähes kaikki soittimet itse ja myös häärää tuottajana yhdessä Jukka Immosen kanssa. Jälki on oivallisinta Kelaa koskaan. Kokonaisuus toimii alusta loppuun hyvin, joskin välillä pieniä notkahduksia tapahtuu. Muutamia esimerkkejä mainitakseni rakkaudentunnustus Huoneessa, haikea Karhusaari ja Kelan vanhalla tuotannolla hauskasti flirttaileva Kaveria ei jätetä eivät nouse muun materiaalin tasolle.

Uudistumista löytyy myös. Levyllä on huomattavasti aiempaa tuotantoa tummempia sävyjä, mikä on ainakin minun mieleeni. Pätevimpiä esimerkkejä ovat levyn päättävä Insomnia sekä Twin Peaksin taustoillaan mieleen tuova nimikappale. Jousisovitukset istuvat tummempiin tunnelmiin hienosti, varsinkin Insomnian pizzicatot toimivat kuin rasvattu junan vessa.

Narina se on kuitenkin ollut minun iloni ja työni, joten kehuminen hetkeksi seis ja kriittisyysmittari punaiselle. Kelan laulumaneerit ovat edelleen pitkälti samanlaiset kuin aiemmin, mikä ainakin itseäni tahtoo risoa. Sanoitukset jatkavat myös tutuilla raiteilla, Kelan kertovalla kirjoitustyylillä maailmaa peilaten. Välillä lyriikat toimivat hyvinkin, mutta niissä on silti välillä turhan kuluneita vertauskuvia ja yleistä kliseisyyttä, esimerkiksi muuten hienon aloituskappaleen kulunut Joki-vertaus.

Näiden asioiden lisäksi kaipaisin parannuksia myös (lähinnä rytmiosaston) sovituksiin. Rummut hakkaavat suurimman osan ajasta samaa peruskomppia kuin kaikki muu radiossa kuultava musiikki, mikä syö harmillisesti tehoa toimivilta sävellyksiltä.

Myönnettäköön, että minulla oli lieviä ennakkoluuloja tämän levyn suhteen. Olen kuitenkin iloinen siitä, että ne osoittautuivat vääriksi. Rakkaus on murhaa näyttää kaikille jäljittelijöille kaapin paikan ja on Anssi Kelan paras levy tähän saakka. Aika näyttää kuinka hyvin levy kestää kuuntelua ja todennäköisesti leviataanista määrää radiosoittoa, mutta ainakin lähtökohdat ovat hyvät.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-19
Arvostelija : Juho Leppänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.