PehmoA – Mä Tuun Selvinpäin

PehmoA:n EP on yksi sellaisista merkityksettömistä välietapeista, joita jokainen kasvutaipaleellaan oleva kulttuuri joutuu käymään läpi saavuttaakseen uusia tasoja. Se ei ole huono, muttei myöskään niin hyvä, että se herättäisi kuuntelijassa halun kuulla sen uudestaan. Toisin sanoen se on niin mitäänsanomattoman keskinkertainen, että välitön unholaan vaipuminen on lähes sidottu sen kohtaloon.

Tuotannossa on selvästi pyritty keveyteen. Biiteissä käytetyt rumpusoundit ovat niin ponnettomia, että välillä luulee kuuntelevansa lounge-musiikkia jossain halvassa yökerhossa, jonka ainoa naispuolinen asiakas on niin vastenmielisen näköinen, että kaikki energia kuluu yrityksiin keskittää katse lasin sisälle ja ajatella vaikka jääkiekkoa, jottei tämä naispuolinen asiakas vain vahingossakaan luulisi, että jotain teerenpeliä on meneillään.

Itse PehmoA tuntuu nimensä mukaisesti sympaattiselta kaverilta. Omasta elämästähän tässä taas tarinoidaan, mikä on aina ihan kunnioitettavaa, mutta valitettavasti PehmoA ei saa ainakaan minua kiinnostumaan pätkääkään, joten miehen retorisissa taidoissa on selvästi vielä hiomisen varaa. Väsyneet “jokainen päivä on meille tärkee/ päivääkään en vaihtais” -jorinat voisivat myös jäädä ihan sinne riimikoulun alimmille luokille. En sanoisi, että herran tulevaisuus räppärinä on ihan toivoton, mutta hieman kovempia panoksia suosittelisin ladattavaksi lippaaseen.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-12
Arvostelija : Markus Karlqvist

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.