Uniklubi – Kehä

Uniklubin tuorein albumi Kehä on suomenkielistä perusrockia, jota yhtye tarjoili jo esikoisellaan. Rakkautta ja piikkilankaa –levyn herättämä hetkellinen kiinnostus hämeenkyröläisten rokkareiden musiikkia kohtaan hiipui viimeistään kuunnellessani Kehää toista kertaa. Yhdentoista kappaleen kokonaisuus ei tarjoa yhtyeestä uusia puolia.

Laulaja-Jussin ääni on kehittynyt, samoin kuin yhtyeen soitto. Kappaleet kuitenkin toistavat itseään ja toisiaan tuloksen ollessa tasavarmaa “ihan kivaa”. Sanoitukset jatkavat tutuksi tullutta seikkailua ihmissuhdeviidakossa, lähinnä melankolisessa hengessä erojen keskellä ja jälkitunnelmissa. Välillä lyriikkaosasto nostattaa naiiviudessaan hymyn huulille. En tiedä, onko Uniklubilla ollut joidenkin lauseiden rakentamisessa pilke silmäkulmassa, vai johtuuko tulkintani omasta kierosta huumorintajustani. Esimerkiksi Haudattu-kappaleen lause Rikotun kuoreni paino vain kasvaa tuo mieleen itseään viiltelevän ja mässäilevän yksilön, jonka rakastettu on hylännyt. Musiikillisesti Kehä ei tarjoa Suomen musiikkielämälle mitään uutta. Jos Uniklubi tekisi kappaleensa englanniksi, se ei erottuisi negativeista ja lovexeista.

Uskon kuitenkin siihen, että nuorelle musiikista kiinnostuneelle ihmiselle tämä on varteenotettava väylä tutustua rockin ihmeelliseen maailmaan. Mikäli innostus herää, voi tämä pandasilmäinen orkesteri olla ponnahduslauta marginaalisemman musiikin pariin. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kulkee kehityskaaren yhdestä isosta ihastuksesta rakkauteen useita indiempiä kohtaan.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-22
Arvostelija : Mira-Monica Anttila

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.