Klaus – Vive Le Kühnhackl

Ensikosketukseni Klaus-yhtyeeseen tapahtui joskus vuonna 2004 Tampereen Telakalla Runo & Rock -tapahtumassa. Vimmaisen keikan jälkeen mukaan tarttui yhtyeen, myöhemmässä kuuntelussa erinomaiseksi osoittautunut cdr-levy Vieraita tarinoita. Nyt nuo vuoden 2002 nauhoitukset saavat odotettua jatkoa yhdeksän raidan mittaisen Vive Le Kühnhackl -minialbumin muodossa.

Klaus näyttäytyy uutuudellaan jonkin verran entistä ytimekkäämpänä. Mahtava sanaseppo Santtu Puukka on edelleen velkaa Kake Puhuulle, muu bändi puolestaan Radiopuhelimille, mutta orkesteri kuulostaa yhä enenävässä määrin ehdottomalta, omalaatuiselta yksiköltään. Klaus paahtaa vastaantulevien kaistalla 150 iskua/min, väistelee muuta liikennettä huomattavan taidokkailla tahtilajikäännöksillä ja huutaa ihmettelijöille takaikkunasta “rahasi enää riittävät/pumpattavaan rakkauteen” -tyylisiä, tarkempia määritelmiä matemaatikon tarkkuudella pakenevia rivouksia.

Konetaustaisten intro- ja outro-biisien väliin jää seitsemän tasavahvaa, pariminuuttista rynkytystä, joista erikoismaininnan saavat tyrmäävä, Sanna Tannisen fonista lisäpotkunsa nappaava Perikato-blues sekä kantrihölkkä- ja rytmipunk-riffien välillä vuorotteleva Isäntärenki ja sielunvihollinen. Jälkimmäisessä saksofoni sivuaa Kaunareitten teemaa Puukan riimitellessä “renki raskasta työtä raatoi/haravoiden lapioi kakkaa”. Tällaiset vastakkainasettelut ovat ehdottomasti Klausia omimmillaan ja kuuluvat koko levyn ajan umpikieroissa riffittelyissä ja yllättävän käänteen toisensa perään esittelevässä poljennossa.

Ainoa marmatuksen aihe pikkulevyssä on sen miksaus ja masterointi -puoli. Alapäätä uupuu ja kokonaisuus on oudon hiljaisella. Tämä herättää hämmästystä varsinkin tekijätietojen tarkastuksen jälkeen: nimet T-mu Korpipää ja Mika Rintala ovat yleensä olleet laadun tae yhdessä jos toisessakin yhteydessä. Tämä on kuitenkin pelkkä muotoseikka; jos Dead Kennedys, Can Can Heads, Don Caballero tai vaikkapa Minutemen kolisevat, edes taloudellinen ahdinko ei voi olla perusteluna edulliseksi hinnoitellun minialbumin hankkimatta jättämiselle. Klaus on Suomen tiukimpia rokkibändejä juuri nyt.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-29
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.