Boards Of Canada – The Campfire Headphase

Boards of Canadan albumit ovat kuin luontodokumentteja: aina samanlaisia, mutta aina yhtä ällistyttäviä. Kaksikon identtisillä tuotantoratkaisuilla ratsastavat teokset on helpointa erottaa toisistaan sanattomien äänikuvien alla kulkevien teemojen avulla.

Jos Music Has The Right To Childrenin kohtausten tapahtumapaikkana olivat kirkkaiden tähtitaivaiden valaisemat napajäätiköt, ja Geogaddi oli jonkinlainen suuri vedenalainen tutkimusmatka, on retkikuntamme saapunut trilogian päättävässä The Campfire Headphase -episodissa leirinuotion äärelle pimeän, mutta vain aavistuksen pelottavan aarniometsän keskelle.

Ehkä kyseessä todella onkin jonkinlainen leiriytyminen, levähdyshetki huimien seikkailuiden jälkeen. Tästä kertoisi ainakin levyn aiempaa levollisempi ja vähemmän jännittynyt tunnelma, jonka sulattelu ottaa aikansa. Tuttua tarttumapintaa, kieroutunutta ja mystistä alavirettä, on Campfirelta turha etsiä, ja niinpä albumi vaikuttaakin pitkään hämmentävän suoraviivaiselta – jopa tylsältä. Campfiren todellinen kauneus hahmottuu kuulijalle vasta toistuvien keskittyneiden kuuntelukertojen myötä.

On turha kuvitella, että Boards Of Canada olisi hylännyt tiukat äänenrakenteludogmansa, mutta joitakin uusia elementtejä musiikkiin on sentään ujutettu. Missä aiemmin oli viitteitä numerologiaan ja pakanallisiin menoihin, on nyt harrasta äänimatoilla tunnelmointia. Usein salakavalaa huumoria sisältäneet puhesamplet (kuten viime levyn Leslie Nielsen kertomassa merikasvillisuuden tutkimuksesta) loistavat poissaolollaan, ja tilalla on useilla raidoilla pääosaan nousevaa akustisen kitaran näppäilyä. Tämä yhdistettynä tuttuun tapaan huoliteltuihin elektrobiitteihin tekee albumista kuulaan mutta lämpimän kuuloisen.

Kaikesta hehkutuksesta huolimatta The Campfire Headphase ei aivan yllä herrojen edellisten tuotosten tasolle. Monet lupaavat melodia-aihiot tuntuvat jotenkin puolitiehen jätetyiltä, ja varsinkin levyn loppupuolen raidoista puuttuu se häikäisevä elinvoima, joka on tehnyt niin monista kaksikon biiseistä ajattomia klassikoita. Varsin kiehtova kokonaisuus tämäkin on, mutta näiltä herroilta mikä tahansa paitsi täydellinen jälki tuntuu pienoiselta pettymykseltä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-13
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.