Dawnrider – Fate Is Calling (Pt. 1)

Dawnrider on Majesty-nokkamies Tarek Magharyn isku Avantasian tyylisten rock-oopperoiden markkinoille. Miehen kaveripiiri ei ole ollut yhtä laaja kuin Tobias Sammetilla, ja varmasti Massacre Recordsin budjettikin on vaikuttanut siihen, että mukana on enemmän divaritason artisteja kuin todellisia tähtiä. Manowarissa kitaroinut Ross the Boss, Manilla Roadin herrat Mark Shelton ja Bryan Patrick sekä monessa liemessä keitetty Rob Rock kuitenkin lasketaan uutiskynnyksen ylittäviin muusikoihin.

Dawnrider pysyttelee pääosin keskitempoisessa, eeppisluonteisessa ja helposti kuunneltavassa ilmaisussa. Kertosäkeiden koukut ovat yksinkertaisia ja parhaimmillaan ihan onnistuneita, eikä kappalerakenteita ole mahdollista juuri suoraviivaisemmiksi saada. Vierailevat vokalistit hoitavat tehtävänsä moitteetta ja sangen miehekkäästi, mutta suuria tunteita ei mukaan ole saatu. Nopea ja muuta materiaalia aggressiivisempi The Final Trial muistuttaa Manowarin viimeisimmästä studiolevystä, mutta pääosin yhtye pysyttelee säyseissä ja samalla jokseenkin harmittomissa tunnelmissa. Materiaali ei ole kehnoa, mutta markkinat ovat jo pullollaan laadukkaampaa metallia.

Maghary on luonnollisesti kehitellyt rock-oopperansa taustalle hyvän ja pahan ikuista taistelua peilaavan fantasiatarinan, jonka alussa ilkeät vihulaiset valtaavat päähenkilön ihanan kotimaan. Rohkenenpa veikata, että jatko-osassa sankari palaa ryminällä syntymaisemiinsa. Idea on kaikkea muuta kuin uusi, joten levyn mukana tuleva 30-sivuinen tarina sekä erikseen julkaistava kokonainen kirja eivät oikein jaksa herättää kiinnostusta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-03
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.