Highland Glory – Forever Endeavour

Värikirjossaan kerrassaan hirvittävän kannen alta paljastuu sangen kuluneita melodioita hyödyntävä norjalaisnelikko, joka kuulostaa vuoroin Stratovariuksen Eagleheartilta, vuoroin laiskasti soitetulta Running Wildilta. Pääosassa on keskieurooppalainen voimametalli, ja vaikutteita kuullaan myös 80-luvun perinnehevistä. Hitaammin ja jokseenkin raskaasti jyräävät Surreality ja Demon of Damnation tuovat vaihtelua tasaisen yllätyksettömään biisikatraaseen, mutta junnaavat kertosäkeet sammuttavat nopeasti mielenkiinnon. Joukosta elinvoimaisuudellaan erottuvassa Edge of Timessa on sentään terävä kertosäe, mutta yksi ei pääsky tälläkään kertaa kesää tee. Imelä voimaballadi The Sacrifice kuulostaa pianoineen juuri niin lutuiselta kuin voi kuvitellakin.

Kokonaisuudessaan Forever Endaveour on hyvä esimerkki muodollisesti pätevästä bändistä, jolla on täysin riittävät taidot käsitellä sekä instrumentteja että sävellyskynää, mutta valitettavasti niistä kummallakaan ei saada aikaan millään tavalla massasta erottuvaa tai merkittävää jälkeä. Lisäksi norjalaiset syyllistyvät muutamalla raidalla keskitasoakin penseämpiin melodioihin. Yhtye suorastaan kerjää negatiivista julkisuutta hölmöillä covervalinnoillaan: Iron Maidenin ylivoimaisesti lainatuin sävellys The Trooper ja W.A.S.P.-anthem Wild Child ovat voimasoitosta huolimatta edelleen hienoja kappaleita, mutta ketä kiinnostaa, miltä ne kuulostavat yksi yhteen soitettuina norjalaisten tusinametallistien käsittelyssä? Kissin Love Gun ei ole yhtä kulunut, mutta Highland Gloryn versioinnin kuuntelu hipoo jännittävyydessään TV:n virityskuvan seuraamista.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-14
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.