Seven Witches – Amped

Hihhulihei, kylläpäs taas hevi pauhaa! Yhdysvaltalaisen Seven Witchesin uusin albumi Amped on jo yhtyeen kuudes ja samalla hyväksi havaitulla perushevilinjalla jatketaan, eikä se ainakaan minua haittaa, päinvastoin. Sävellykset ovat tarttuvia, sanoitukset kiertävät heavyn perusteemoja eli naisia, kuolemaa ja riehakasta elämäntyyliä ja laulut vedetään korkealta ja kovaa. Peruslähtökohdat ovat siis lähes täydelliset, mutta mitä tapahtuukaan, kun niitä Seven Witchesin myrkkypadasssa hämmennetään?

Seven Witches tarjoilee hevinsä keskitempoisena ja groovaavana kokonaisuutena, joka laittaa aivosolut ja kehon nesteet iloisesti jammailemaan tahdissa. Heti ensimmäisen kappaleen tarttuva laulumelodia nostaa toisen puoliskon suusta leveään hymyyn mutta sitten: toinen puoli kääntyy pieneen, mutta hyvin havaittavaan irvistykseen. Seven Witceshin suurimmat vahvuudet ja heikkoudet liittyvät juuri laulumelodioihin. Useimmissa kappaleissa kaikkein tarttuvin ja mielenkiintoisin anti tarjoillaan vokalisti Alan Tecchion välityksellä ja kyllähän herra varsin komeasti ja mieltäkohottavasti vetää osuutensa, mutta valitettavasti useassa kappaleessa laulu putoaa hiukan epävireiseksi ja se sattuu kuuloelimiin, vaikka en mikään kultakorva olekaan.

Tämä alavireisyys vie pahasti osan kappaleiden iskevyydestä. Seven Witches käyttää biiseissään paljon komeita lauluharmonioita ja usein juuri taustalaulut menevätkin oikeassa sävelessä mutta itse päälaulu putoaa hieman alemmas, mikä ei kuulosta erityisen hunajaiselle. Parhaiten tämän huomaa levyn mahtipontisessa hiturissa Be, joka voisi olla parhaimmillaan jopa kyynelkanavia kostuttava, mutta nykyisellään kärsii pienestä uskottavuuden puutteesta. Kuitenkin jos tämän pienen, mutta silti minua häiritsevän, teknisen seikan onnistuu korviltaan suodattamaan, on Tecchion vokaalityöskentely vallan messevää kuunneltavaa.

Levyn kappaleet ovat kautta linjan hyvin tarttuvia ja jopa omaperäisiä ja Amped onkin parhaimmillaan erinomainen tunnelmannostattaja ja erityisen suositeltavaa kesäiseksi kruisailumusiikiksi. Kappaleista löytyy maukkaita sooloja, kuten kunnon heavy metalissa kuuluukin ja ne ovat harkitun ja tyylitajuisen kuuloisia, aivan kuten herra Jack Frostilta on lupa odottaakin. Valitettavasti yhtyeen musisointi on hieman löysän kuuloista ja musiikista välittyy eräänlainen ”kunhan nyt vain vedetään kamat kasaan” –meininki. Tämä rokottaa yleistä tunnelmaa ja pahin virhe näinkin antaumusta vaativaan musiikin lajiin. Kappaleet kuten Fame Gets You Off ja Sunnydale High ovat nautittavan reteitä, mutta niistä puuttuu se viimeisen silauksen antava riehakkuus. Rutiini paistaa liian paljon läpi eikä se ainakaan paranna lähes luokatonta Billy Idol –lainaa Flesh for Fantasya.

Puutteistaan huolimatta Amped on kuitenkin varsin oiva albumi ja osoitus Seven Witchesin hyvästä melodiantajusta ja terävästä riffikynästä. Jack Frost on myös ruuvannut musiikkiin sopivat iskevät ja terävät soundit, jotka antavat hyvän potkun hieman vaisusti soitetulle kokonaisuudelle. Kunhan Seven Witches saa ravistettua nivelistään liiat ruosteet ja ladattua akkunsa täyteen virtaa, pystyy yhtye varmasti tarjoilemaan tiukkaakin tiukempaa ja salamaakin kirkkaampaa Heavy Metalia vielä pitkään.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-28
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.