Thyrfing – Farsotstider

Pakanakinkerit ovat taas riettaimmillaan, kun naapurimaamme rakas ruoskanheiluttaja Thyrfing on takonut iloksemme uuden synkkyyden ylistyksen. Levy tärähtää vakaan varmasti käyntiin riettaan likaisella Far At Helvetellä ja alan vihdoin ymmärtää, että toista kotimaistamme voi sittenkin käyttää muuhunkin kuin pilan tekoon. Synkkää möyrintää kiireettömästi jyräten, se on toimiva kuje joka akalle kuin ukolle.

Vakaalle pohjalle on hyvä rakentaa, eikä Thyrfing ole ruvennut väsäämään mitä teknoajan kappalerakenteita ja kiiltäviä kromikuoria vaan vanhoilla, mutta ah, yhä niin terävillä riffikirveillä iskostetaan kappaleet kuulijan tomumajaan, verta säästämättä ja kirouksista tinkimättä. Koskettimilla ja akustisilla kitaroilla luodaan jo valmiiksi uhkaavaan ja painostavaan tunnelmaan lisää kieroutta ja kiemurtelevaa syvyyttä, joka luikertelee kuulijan lihaksistoon aiheuttaen miellyttäviä vilunväreitä. Näin kappalemateriaalille saadaan kaivattua ilmavuutta ja vaikka kappaleet pidetään simppeleinä, on onnistuneilla sovitusratkaisuilla saatu aikaan eheä kokonaisuus.

Levy on hyvinkin hidastempoinen ja turhia ei lähdetä hötkyilemään missään vaiheessa. Tällä on saatu kokonaisuuteen kolossaalisuutta ja ikiaikaisen kestävyyden vaikutelmaa. Tunnelma pysyy myös paremmin kyydissä ja pääsee kasvattamaan voimaansa levyn edetessä, kun pidetään tempo kurissa. Tietysti muutama hieman ripeämpikin ralli olisi mukavasti sopinut joukkoon hieman hämmennystä herättämään, vain viimeinen raita Tiden Läker Intet intoutuu painamaan kannukset sotakonin kylkeen kannustaen ratsun viimeiseen laukkaan kohti veristä aamunkoittoa. Tämä on kuitenkin vain puhtaasti minun näkemykseni asiasta. Levy ei pääse missään vaiheessa lupsahtamaan hitaudestaan huolimatta, sillä jännite pysyy yllä koko ankaran taiston. Hieman purnausta aiheuttaa kappalemateriaalin tasapaksuus. Lisää vaihtelevuutta olisin kaivannut yksittäisiin palasiin, jotta levy olisi saanut lisää moniulotteisuutta, nyt kun pysytään vakaasti puolustamassa omia turvallisia korpimaita eikä lähdetä ahnaasti valloittamaan lisää elintilaa.

Tummasävyiseen maailmaan viimeisen varjon laskee erotteleva mutta silti runttaava ja rosoinen tuotanto. Thyrfing on saanut uusimmallaan aikaan varsin kelvon kappaleen ruotsalaista metallihistoriaa ja nyrkit pystyssä tulemme laulamaan mukana, viimeiseen hengenvetoon saakka, vaikka ruotsin kielen taitomme kuinka heikoissa kantimissa olisikin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-24
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.