Ocean, The – Aeolian

Saksalaisella The Oceanilla on maailmanvalloitusvaihde päällä. Kahdeksanhenkisen kollektiivin ensimmäinen levy Metal Bladella on paitsi musiikillisesti tuhti progemetallikokonaisuus myös määrätietoisesti nykyajan alavirejyräyksen soundillista ja visuaalista ilmettä tavoitteleva paketti. Levy käytiin masteroimassa Cult of Luna -mies Magnus Lindbergin Tonteknik-studiolla ja kansitaide muistuttaa erehdyttävästi Mastodonin Leviathania. Isojen poikien leikkeihin halutaan siis kovasti. Mutta riittävätkö rahkeet?

Ilman muuta. Aeolian on Burstin Origon ohella syksyn hengästyttävimpiä ja vaikuttavimpia metal/proge/hardcore-fuusiointeja. Tiedotteessa levyä kuvaillaan vuoden 2004 Fluxionin raskaammaksi kaksoseksi. Edellislevyltä tutut elokuvallisemmat jousimaalailut onkin karsittu minimiin ja keskiöön nostettu aggressiivisen mutkikas maansiirtomöykkä. The Oceanin tyyli pakoilee tarkempaa määrittelyä, mutta sukulaissieluiksi voisi Mastodonin lisäksi mainita Convergen ja Isiksen. Toisin sanoen kyseessä on maukas sekoitus asennemetalliriffittelyä, teknistä mutkikkuutta, moniosaisuutta, junnaavaa eeppisyyttä ja hetkittäistä blast-beat-kaaosta.

Aeolianin vokaalipuoli on poikkeuksellisen kirjava. Yhtyeen pääasiallisten ärisijöiden Metan ja Nicon lisäksi levylle on saatu kiukkua purkamaan mm. Nate Newton (Converge), Sean Ingram (Coalesce) ja Tomas Hallbom (Breach), joten murinaa, huutoa ja rähinää löytyy kyllä joka lähtöön. Kahdeksikon ideana olikin löytää täydellinen lauluääni jokaista kappaleen osaa kohti, ja hyvinhän tuo toimii. Melodioiden synnyttäminen on jätetty kitaroiden ja koskettimien tehtäväksi, joten puhtaista lauluosuuksista allergisia reaktioita saavien ei tarvitse pelätä.

Musiikki vaihtelee painotukseltaan kaoottisesta ryöpytyksestä jämäkämpään junnaukseen. Biisien kestoilla ei tunnu olevan sen suurempaa merkitystä yhtyeelle. Se operoi yhtä vakuuttavasti niin yhdeksän minuutin (Austerity) kuin puolentoista minuutin (Dead Serious & Highly Professional) mitassa. Rauhallisemmat hengähdystauot luovat sopivasti ilmaa metallimyrskyjen väliin ja muutamat hämärät sämplet levyn loppupuolella rakentavat oivasti tunnelmaa. Näitä vanhoista elokuvista ja ties mistä poimittuja pätkiä olisi voinut olla enemmänkin, sillä The Ocean todella osaa käyttää niitä. Ne olisivat myös tuoneet lisää persoonallisuutta levylle, jonka ainoa kompastuskivi on lievä geneerisyys.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-13
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.